tietoa arkkityypeistä

 
 

Yleistä arkkityypeistä


Merkittävä vaihe ihmisen kehityksessä on lapsuus, koska silloin syntyy perusrakenne, johon myöhemmät kokemukset sijoittuvat. Tämä rakenne muodostaa erilaiset toimintavalmiudet, joiden mukaan toiminta määräytyy uusissa tilanteissa. Näitä  voidaan kutsua arkkityyppisiksi toimintamalleiksi. Ne ohjaavat käyttäytymistä itsenäisesti eräänlaisina periaatteina. Perinteisesti näitä on kutsuttu jumaliksi tai voimiksi.  Kun meissä esimerkiksi toimii äitiarkkityyppi, ohjaa se käyttäytymisen kaikissa uusissakin tilanteissa niin, että lapset tulevat huollettua hyvin.

Arkkityyppisiin malleihin kuuluu myös kyvyttömyys toimia. Kun  ihmisen astia täyttyy toimintavalmiuksilla, ihminen saattaa jäädä kiinni sellaiseen malliin, joka estää häntä toimimasta oikein uudessa tilanteessa. Näin käy, jos joku alkaa esimerkiksi toimia äitinä aviopuolisolleen.  Olennaisena ohjaavana tekijänä ovat tunteet. Avuttomasti, lapsenomaisesti käyttäytyvä mies voi herättää äititunteet ja synnyttää äitimäisen toimintamallin.  Alkuperäiskansat ymmärsivät, että henget synnyttävät toiminnan kussakin tilanteessa. Nykyinen kielenkäytön tunne-sana tai kokonaistunnelma vastaa näin vanhaa henki-sanaa. Tämä näkyy myös kielenkäytössämme. Jossain tilanteessa vallitsee tietty henki, tietty ilmapiiri, tietty tunnelma. Tämä ohjaa käyttäytymisen syntymisen.  Käyttäytymisen ongelmat syntyvät siitä, että uusi tilanne herättää siihen liittymättömiä tunnelmia, henkiä. Näin syntyvä arkkityyppinen toimintamalli ei ole tilanteen sopiva.

Ihmisen toiminta on joustavaa ja vaivatonta silloin, kun arkkityyppinen toimintamalli sopii tilanteeseen. Lapsena on tärkeä toimia lapsen tavoin ja olla avoin vanhempien ohjaukseen. Tätä tilannetta kuvaa äidin ja isän pojat ja tytöt. Lasten keskenäiset kisailut ja taistelut kehittävät erilaisia kykyjä ja taitoja ja ihminen oppii omia kykyjään vertailemaan itseään muihin ja muiden osaamiseen. Tällöin on tärkeitä sisaren ja veljen arkkityyppiset mallit. Elämään tulee kuitenkin hankaluuksia, jos lapsenomainen taistelu omista oikeuksista jatkuu aikuisuuteen saakka. Siksi näiden lapsena olemisen mallien pitäisi sammua murrosiässä. Kun lapsi saavuttaa sukukypsyyteen, hänen on hyvä oppia rakkauden arkkityyppisiä taitoja. Silloin alkavat kehittyä erilaiset miehenä ja naisena olemisen mallit. Samalla lapsuuden epävarmuus ja häpeä auttavat kunnioittavampaan suhteeseen toisen kanssa. Toisaalta seksuaaliset tunteet voimistuvat  ja pakottavat liikkeelle.

Kun suhteet vakavoituvat, usein kuvioon tulee lapsi, jolloin elämää alkavat opastaa kulttuuriset vanhempien arkkityypit. Pohja näille toimintamalleille on opittu samastumalla lapsuudessa omiin vanhempiin. Avuton lapsi herättää molemmissa sukupuolissa äitinä toimimisen mallit. Lapsen kasvettua mies alkaa löytää isänä olemisen ohjaavat toimintatavat.

Kun lapset on kasvatettu ihmisessä herää noin 50 ikäisenä halu toteuttaa omia erityispiirteitään. Siihen opastavat kulttuuriset viisauden arkkityypit, kuten viisaan naisen ja erakon arkkityyppiset toimintatavat


Arkkityypit voivat siis vaihtua tilanteen ajallisten ja paikallisten muutosten mukana. Eri tilanteissa voivat eri tyypit olla muita vahvempia ja määrittää näin käyttäytymisen.  Kukin voi rikastuttaa elämäänsä antamalla tilaa mahdollisimman monelle arkkityyppiselle mallille. Perinteinen tapa antaa tilaa, oli palvoa jotain jumalaa. Tällainen palvonta voi avata meissä lukkoja ja rikastuttaa käyttäytymistä.

Arkkityypit ovat olemisen malleja, jotka ovat äärityyppeinä ja väärässä tilanteessa lähes kaikki hyvin ongelmallisia. Ne tarjoavat erinomaisen mallin oikeassa elämäntilanteessa liittyen omaan ikään. Puhtaina tyyppeinä he ovat kuitenkin käytännössä mahdottomia. Tietyn mallin huonot ominaisuudet häviävät toisen arkkityyppisen mallin hyvien ominaisuuksien kautta. Arkkityyppejä ilmentävät jumalat ovat erilaisten toimintatapojen karikatyyrejä. Niiden kautta ne voivat ilmentää selkeämmin tiettyä olemistapaa. Jonkin toimintatavan ylikorostus aiheuttaa aina ongelmia. Ihminen on onneksi ‘monijumalainen’. Hyvin harva ihminen toimii pelkästään yhden arkkityyppisen mallin mukaan.

Seuraavassa on esitetty arkkityyppiset toimintatavat lähinnä muinaisten Kreikkalaisten mytologian mukaisesti. Vastaavat käsitteet löytyvät muistakin uskonnoista, toki myös kalevalaisesta tarustostamme. Lainaan kuitenkin kreikkalaista mytologiaa siksi, että kreikkalaiset jumalat ovat käyttämässäni mielessä tutkitumpia. Toinen peruste on se, että ne ovat  maailman kirjallisuuden ja muidenkin taiteitten kautta paljon tutumpia kuin omamme. Ne ovat  toimivia eläviä mielikuvia, jotka ovat kaikkien tunnistettavissa. Lähteenä on pääasiassa käytetty professori Shinoda Bolenin kirjoja.



Sisar, sisarellisen yhdessäolon arkkityyppi


Sisaren arkkityyppi, kreikkalainen Artemis oli metsästyksen ja kuun jumalatar, joka taisteli voimakkaasti asemastaan. Hän kohdisti voimansa naisten puolustamiseen miesten ja sivistyksen valtiaita vastaan. Artemis kuvattiin metsässä liikkuvaksi olennoksi, jolla oli lyhyt tunika päällä, hopeinen jousi ja nuolet mukanaan.

Hänet voi tunnistaa itsessään metsässä liikkumisen innon lisäksi jumalattaren seuraeläimistä. Artemiksella oli yleensä seuranaan koirat. Usein myös uros- tai naarashirvi, karhu, jänis tai viiriäinen ovat hänen mukanaan. Hänelle kuului myös naarasleijona, joka on jumalansa tavoin voimakas metsästäjä. Artemiksen kykyjä kuvaa myös häneen liitetty villikarju, joka viittaa tuhoamiskykyiseen metsästäjään

Artemis on neitseyden, päämäärätietoisen jousinaisen, feministin, sisaruuden ja luontoon palaamisen arkkityyppi. Neitseys kuvaa hänen koskemattomuuttaan ja puhtauttaan itsellisenä naisena, joka ei ole riippuvainen muista. Hän on itsessään täydellinen, joka sai ja saavutti haluamansa. Hän on myös sisaruuden olemus. Kaikki varsinkin naiset, mutta myös miesveljensä hän sulki omaan piiriinsä.

Artemis on villiä kesyttämätöntä luontoenergiaa, joka sallii luonnon ilmentää omaa eläimellistä olemustaan. Häntä puolustaa luonnon puhtautta, vesien kirkkautta ja taistelee taloudellisia pyyteitä vastaan.

Artemiksen yksi erityispiirre liittyy kuuhun. Hän on kuuhullu. Kuu edustaa Artemiksen pelottavaa hämärää mystistä kauneutta. Kuu saattaa tämän arkkityyppisen voiman täyteen elävyyteensä. Kuun valossa kaikki saavat olla itsessään, omassa olemuksessaan. Usein tähän olemuksen piirteeseen liittyy innostus mietiskelyyn ja valaistumiselämysten kokemiseen luonnossa. Unet ja näyt ovat hänelle ominaisia. Ne ovat Artemiksen  yöolemuksen ilmentymiä.

Artemiksen voi tunnistaa myös omasta lapsuushistoriastaan. Hänelle ominaista on pienestä pitäen lujatahtoisuus, uteliaisuus, keskittymiskyky. Hänellä herää varhain oikeudenmukaisuuden taju. Hän ei alistu isän ja äidin toiveisiin, vaan kulkee omaa tietään. Hän on iloinen naiseudestaan, vaikka onkin usein ulospäin poikamainen. Hän tykkää urheilusta ja samanikäisten seurasta. Hyvin harvoin hänet löytää yksin kotoa. Hän myös protestoi heti, jos pojat saavat ylimääräisiä oikeuksia.

Nuoruusiässä vahvistuu kilpailullisuus, kiipeily ja halu voittaa muut. Päämääränsä hän saavuttaa ahkeruudella ja kärsivällisyydellä. Ympäristö voi pitää epänaisellisena ja itsepäisenä. Hevoshulluus kuuluu myös Artemis-tyyppisen tytön elämään

Omalla alallaan Artemis on työintoinen. Erityisesti hän luonteeseensa kuuluvat oikeudenmukaisuuteen ja lain käyttöön liittyvät auttamistyöt. Hän voi saada tyydytystä myös työstään ilmaisualoilla ja liikenaisena. Hän ei ole kiinnostunut niinkään uran luomisesta, vaan oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta

Liitto naisten kanssa tärkeä. Tästä syystä hän voi muodostaa myös lesbosuhteen ja nauttia sekä aktiivisesta että vastaanottavasta roolista. Hän voi elää myös ilman seksisuhteita miehiin, mutta myös nauttia niistä voimakkaasti. Hän voi olla jopa kuuolemuksessaan mysteerinen ihmenainen sellaista hakevalle miehille.  Avioliitto ei häntä kuitenkaan kauheasti kiinnosta. Jos Artemistyyppi solmii liiton, usein kyseessä on sisarvelityyppinen jopa kilpailusuhde. Jos hän saa lapsia, on hän yleensä hyvä äiti ja kasvattaa tietoisesti lapsensa itsenäisyyteen.

Vanhetessaan Artemistyyppi harvoin jämähtää paikalleen. Nuoruuden innostuneisuus usein jatkuu matkusteluna eri puolille maailmaa. Jos hän epäonnistuu uran valinnassa, hän saattaa ajautua vaikeisiin kriiseihin ja masennukseen.

Artemistyyppisen ihmisen vaikeudet liittyvät  kovuuteen ja julmuuteen. Hän on Apollonin kaksoissisar. Apollo on narsisti, itsekeskeinen mies.  Artemis on itsekeskeinen nainen, tietynlainen perusnainen itsessään.  Hän ei niinkään aja omia etujaan, vaan yleensä muiden. Omien  ja yleensä oikeaksi kokemiensa tavoitteiden ajamisessa hänellä ei ole empatiaa vastapuolta kohtaan. Tämä on voimaa ja tehokkuutta kulkea päämäärään, mutta samalla julmaa muille. Hän ei tunne toisten tunteita, eikä päästä toisia lähelle. Hän on täysin keskittynyt omiin toimiinsa. Hän saattaa olla todella armoton ja julma myös läheisiään, jopa lapsiaan kohtaan.  Myyteissä hän vaati Ifigeneian uhraamista.  Medeia, Hekaten papitar, uhrasi samoin tarinoissa omat lapsensa.

Artemis on naisessa se osa, joka puolustaa naisen oikeuksia äärimmilleen  ja mahdollistaa näin naisten läsnäolon päätöksenteossa ja ylläpitää naisten oikeuksia ihmisenarvoiseen elämään. Tämän hän voi toteuttaa vain kovuudella.  Ihmisessä Artemis tarvitsee rinnalleen pehmeyttä ja empaattisia kykyjä. Siksi hänen tulee kasvaakseen vahvistaa itsessään vaikkapa Demeteriä eli uhrautuvaa hoivamieltä, Persefonea eli vastaanottavuutta ja avoimuutta ja Afroditea eli luovuutta ja rakkautta.


Sivistynyt, isän tyttö


Isän tyttö, kreikkalainen Ateene on sivistyksen ja viisauden jumalatar. Hän on kaunis taistelijatar, joka on tarkoitettu olemaan selibaatissa. Hän on myös kotiaskareiden jumalatar. Hänen aluettaan oli kudonta, sepäntaidot, savityöt ja pukujen teko.

Ateenen voi tunnistaa unissaan kaunistaa naisesta, jolla on seuranaan sankareita. Häntä edustaa myös pöllö ja kilvessä esiintyvät voitetut käärmeet. Ateene tuki patriarkaalista järjestelmää ja vapautti mm. Oresteen äitimurhan syyllisyydestä. Samoin hän muutti Araknen hämähäkiksi, koska tämä uskaltautui paljastamaan Zeuksen rakkausseikkailuja. Ateene on myös kilpailuhenkinen ja huono häviäjä.  

Ateene on sellaisen naisen arkkityyppi, joka toimii mieluimmin pään kuin sydämen perusteella. Hän osaa taktiset temput kaikissa ongelmissa. Hän on selkeä päämäärätietoinen strategikko sekä sodassa että politiikassa. Hänelle ovat tärkeitä isä ja isämaailma ja näihin liittyvät tieteet, taiteet, talouselämä ja yhteiskunnalliset asiat. Ateene on Artemiksen sivistynyt vastine. Ateenellakaan ei ole empatiaa. Myös omat tunteet jäävät piiloon. Hän hakeutuu miesseuraan, mutta suhde miehiin on työtoveruutta.

Ateene on miekan, falloksen, isän lain ja oikeuksien puolustaja. Hän korostaa kohtuutta ja järkeä. Hän kykenee seuraamaan viileästi sivussa julmiakin asioita. Hän on naisen egominuuden, naisessa olevan miesjärjen puolustaja.

Lapsuudessaan Ateene on erityisesti isän suosikkityttö. Tytär tietää tämän ja keimailee isänsä edessä. Hän on käytännöllinen, terve, luotettava ja helppo lapsi. Hän on myös älyllinen, sanavalmis, tehokas, keskittymiskykyinen sekä teknisesti osaava ja taitava. Hän esittää isälle varhain miksi-kysymyksiä oppiakseen. Äitiään hän pitää yleensä epäpätevänä ja olemattomana, tuskin tiedostaen tämän läsnäoloa.

Nuoruudessaan Ateene tyyppinen on kiinnostunut koneista  ja osaa korjata niitä. ATK- taidot ovat hänelle helppoja. Toisia tyttöjä hän pitää typerinä ja tyhminä ja saattaa ojentaa opettajia ja aikuisia loukkaavia ikätovereitaan. Myös käsityöt innostavat häntä. Hormonaaliset muutokset tuskin näkyvät ulospäin. Hän on avoin, toimelias, suunnitteleva ja innostunut opiskelusta

Ateene näyttää työllä taitonsa. Hän on ahkera ja tuottelias. Looginen päättelykyky on hänelle tärkeää. Niinpä hän yleensä suuntautuukin tutkimus- ja opetusaloille. Myös liike-elämä ja  politiikka ovat hänen alueitaan. Hän on tehokas myös kotielämässään ja suunnittelee ruoat ja ostokset viikkoja etukäteen. Opettajana hän on vaativa ja innostuu älyllisistä oppilaistaan. Myös insinööritaidot ovat hänen alaansa.

Naissuhteet  Ateene jättää yleensä sivuun ja  moittii erityisesti romanttisia naisia ’kanamaisiksi’. Hän voi kuitenkin saada vertaisistaan hyviä ystäviä, mutta omaa hyvin vähän empaattista kykyä. Seksi ei häntä kiinnosta. Miehet ovat kilpailijoita ja työtovereita. Ruumiinsa tunnoista hän on kaukana. Siksi hän on ei-sensuelli, ei-seksikäs, ei-romanttinen. Sovinnainen avioliitto riittävän pätevän miehen kanssa on todennäköinen.

Ateene kasvattaa myös lapset tehokkaasti. Hän tuskin jaksaa odottaa lastensa aikuistumista saadakseen heistä kavereita ’perheprojektilleen’. Hän ikään kuin vuokraa kohdun lapselle ja tulee huonosti toimeen tunteellisten lasten kanssa. Hänelle kypsyminen on tunteiden yläpuolelle nousemista.

Ikä näkyy vähän hänen elämässään. Keski-iän hän kokee usein  parhaaksi vaiheeksi elämässään. Tunnekriisit voivat saattaa hänet ongelmiin, koska hänellä ei ole toimintamalleja sillä alueella. Energisyys ja käytännöllisyys jatkuu pitkälle vanhuuteen.

Tunteettomuus on Ateenetyypin perusongelma. Hän ei tunne ruumistaan. Seurassa hän saattaa kivettää iloisia keskusteluja terävillä loukkaavilla kommenteillaan. Tunteettomuus tekee hänestä taitavan voimankäyttäjän. Hän ei jää jahkailemaan  päätöksiä ja sen seurauksia, vaan hoitaa asiat terästi ja nopeasti. Empatian puute auttaa tässä.



Hestia henkisen kasvun arkkityyppinä


Hestian symbolina on palava tuli sydämen ympärillä. Ympyrä- ja mandala-kuviot liittyvät myös häneen. Hestiaa ei kuvattu yleensä ihmisen hahmoisena, koska hän oli vailla persoonaa, naamiota. Hestian ei tarvinnut kätkeytyä tai piiloutua minkään suojaan. Yleensä temppeleissä hänen seuralaisenaan on pylvään hahmossa Hermes, jumalten sanansaattaja. Heidän yhteinen läsnäolonsa ilmeni myös suihkulähteissä. Niissä lähteen allas edusti Hestiaa ja suihkupatsas Hermestä. Unien ja visioiden kauniit harmoniset kuviot, mandalat ovat Hestian symboleita.

Hestia ja Hermes yhdessä edustavat potentiaalista voimaa, seksuaalienergiaa, elämänenergiaa, joka suuntautuu henkiseen kasvuun. Heissä hengen liekki syttyy.

Hestia on sisäänpäin kääntyneen tietoisuuden arkkityyppi. Hän on täysin keskittynyt mietiskelyyn ja elämän tärkeimpään ulottuvuuteen. Samalla hän on sydämellisyyden arkkityyppi. Elämän lämpö ja merkityksellisyys ovat hänessä läsnä sisäisenä rauhana ja harmoniana. Hestia on historiallisen ajan, kellojen vallan ulkopuolella. Siitä seuraa kiireettömyys ja levollisuus.

Hestian elämä on mietiskelyä, elämän todistajana olemista, olipa hän sitten siivooja tai johtaja. Hestia ei ei tee olemisestaan numeroa, ei korosta itseään. Hän on tyhjä tila, jossa ei ole pyrkimyksiä ja tavoitteita.  Hestian lähellä on hyvä olla. Hän antaa saman levollisen olemisen rauhan kaikille läsnäoleville. Jokainen pääsee loistamaan sisintä olemustaan. Kun ei tehdä mitään maailman rikkomiseksi, kaikki voi jäsentyä omaan paikkaansa oman luontonsa mukaisesti.

Hestia on myös rakkauden jumala. Hänessä on läsnä mystinen yhteys. Hänen ja Hermeksen liitossa perusvastakohdat ovat yhtyneet. Mies-elementit yhtyvät naiselementteihin, sisätila tulee samaksi ulkotilan kanssa, historiallinen aika yhtyy kairosaikaan, fallos tulee yhdeksi kohdun kanssa, temppelin pilari osaksi temppeliä, kypsä viisaus yhtyy nuoreen elämänvoimaan, sisimmät tunnot yhtyvät kosmisiin tuntoihin. Samalla syntyy jumalallinen tieto, tiedostamaton tulee intuition valaisemaksi. Asiat alkavat ilmetä omassa valossaan, ovat valaistuneita.

Hestian hengen jo lapsena saanut ihminen on helposti tunnistettavissa. Tällainen lapsi on ns. helppo ja miellyttävä. Hän on hiljainen ja sisäinen rauha näkyy hänessä. Hän tekee pyydetyt asiat huolella ja keskittyneesti. Hän  pitää huoneensa siistinä ja järjestyksessä. Hän on jo lapsena varhaisviisas, outo ja vieras sekä persoonaton. Nuorena hän liikkuu omissa maailmoissaan erillään muiden intohimoista ja tunteista. Hän eristäytyvä omasta tahdostaan ja omaa usein idän uskontoihin liittyvän uskonnollisen vakaumuksen. Opiskelu, seurustelu ja ammatti eivät määrittele hänen maailmaansa.

Myöhemmässä elämässä Hestia-tyyppinen ihminen elää samoin periaattein. Hän viihtyy parhaiten uskonnollisissa tai opetus- tai auttamistehtävissä. Työ ei kuitenkaan määritä hänen olemistaan. Hän voi tehdä mitä työtä tahansa. Kaikkialla hän rakentaa kiireettömästi viihtyisää sydämellistä ympäristöä ja hoitaa työnsä huolella.

Ihmissuhteet  eivät ole tärkeitä. Usein kuitenkin samanhenkisten yhdessäolot muodostuvat kiinteiksi ja pysyviksi. Seksuaalisuus ei ole tärkeää, mutta on helposti herätettävissä. Tällöin hän on hyvin hellä ja nautinnollinen. Hän ei kiellä mitään elämänilmiötä, vaan antaa kaiken olla olemistaan. Aviopuolisona hän on todellinen madonna sellaista hakevalle. Samalla hän kiltti ja hiljainen kodin hengetär. Hestiahan on myös kodin jumalatar.

Ikä ei Hestiaa paljon muuta.  Mielenrauha, sydämellisyys ja hiljaisuus kukoistavat hänessä yhä kauniimmin. Jos hän on viettänyt elämänsä perhettä ja muita hoivaten, hän nauttii vanhuuden tuomasta yksinäisyydestä sitäkin enemmän. Kuoleman hän kohtaa hyvin rauhallisena.

Hestialla ei yleensä ole elämässään ongelmia, koska hän ei kiellä mitään. Jos kuitenkin hänen kiltteyttään käytettään hyväksi liikaa, hän saattaa polttaa itsensä loppuun tilanteissa, joissa ei voi hiljentyä ja keskittyä. Jos hänet taas vedetään voimakkaasti tunnemaailmaan, saattavat psykoottiset tilat olla mahdollisia. Nekin Hestia ymmärtää yleensä näyiksi, jotka eivät pelota häntä irti olemisestaan.


Persefone, avoin mahdollisuus ja sen täyttyminen


Persefone on selvästi kaksijakoinen persoona. Hän on avoin pieni äidin tyttö, koskematon nuori neito. Manalan kuninkaan puolisona hän on kuitenkin kokenut opastaja, joka ottaa kuolleet vastaan ja opastaa myös elävien matkoja manalaan. Manalassa hänen persoonansa usein yhtyy Hekate-persoonaan. Persefone ei ollut  kreikkalaisten  kahdentoista jumalan joukossa. Persefonen palvonta oli kuitenkin hyvin yleistä. Hän oli keskeinen osa Elysionin mysteeriä, jossa elämä uudistettiin kuoleman kautta. Avoimena, koskemattomana neitona hän on viaton, avoin  mahdollisuus, joka viettelee elämään, kypsyyteen ja kuolemaan syntyäkseen uudelleen taas pelkkänä mahdollisuutena.

Myyttisten tarinoiden mukaan Haades ryösti niityllä kukkia poimimassa olleen neito-Persefonen manalaan. Zeus, Persefonen isä oli suostunut Haadeksen aikeisiin, eikä tehnyt mitään tyttärensä puolustamiseksi. Demeter, Persefonen äiti suri suunnattomasti tyttärensä kohtaloa ja sai Hermeksen noutamaan hänet manalasta. Haades kuitenkin oli syöttänyt Persefonelle granaattiomenan. Tämä seksuaalisuuden symboli sitoi hänet ikiajoiksi manalaan. Demeter-äidille neidon seksuaalinen herääminen ja kuolemaa kohti kulkeminen ovat kauhistus.

Manalassa Persefone oli kypsän seksuaalinen ja taisteli muun muassa Afroditen kanssa Adoniksen, kauniin pojan omistuksesta. Kumpikin saivat hänet rakastajakseen kolmeksi kuukaudeksi vuodessa.

Persefone on arkkityyppinen malli jatkuvasta luomisesta sekä naisen avoimuudesta ja aikuistumisesta. Persefone on neitona avoin astia, joka täytyttyään kuolee,  tyhjenee ja kirkastuu uudeksi synnyttämisen astiaksi. Samalla Persefone edustaa miesten sisäistä naista, animaa. Hän on monikuvioinen kristalli, joka muuttaa koko ajan muotoaan. Tämä auttaa miestä muutokseen, avoimuuteen ja vastaan-ottavuuteen. Samalla se ylläpitää miehissä ihannekuvaa naisesta, joka on neitseellisen koskematon. Neidon arkkityyppinä Persefone on äitisidonnainen nuori, joka kieltäytyy aikuistumasta. Hän soittaa avioiduttuaankin päivittäin äidille saadakseen ohjeita elämäänsä. Hän ei oikeastaan itse tiedä kuka tai mikä hän on. Hänellä on kyky kuunnella ja hän haluaa miellyttää äitiä.

Persefone on ikuinen lapsinainen, joka on tietämätön seksuaalisuudestaan ja kauneudestaan ja on juuri neitseellisyydessään haluttava. Neitseestä syntyminen on puhtaan mahdollisuuden mielikuva. Seksuaalinen koskemattomuus on siinä symboli neitseellisestä maasta, ikuisesta lähtökohdasta. Seksuaalisuus ei ole likaista vaan hedelmöittää maan, jotta elämä voi syntyä. Taistelu Jeesuksen neitseellisestä syntymisestä on saanut täysin väärän korosteen, kun se on kytketty synnillisyyteen. Raamatullinen mielikuva Mariasta on juuri  Persefone-symboliikkaa.

Persefone manalan kuningattarena auttaa ihmisiä kohtaamaan kuoleman ja haudatut tunteet. Hän on nykyajan terapeutti. Samoin nykyiset meediot ovat juuri Persefone-arkkityypin uudenaikaisia toteuttajia. He auttavat ihmisiä kohtaamaan manalan henkenä olevia sukulaisiaan. He ovat oppaita psyyken syvään kerrokseen. Persefonen olemukseen kuuluu liikkuminen tietoisen ja tiedostamattoman, elämän ja kuoleman välillä. Tämä kaikki  kytkeytyy myös luonnon kiertokulkuun. Persefone on talven manalassa. Keväällä hän syntyy ja saa luonnon väriloistoonsa. Syksyllä Persefone menee takaisin manalaan ja vie elämän haudan syvyyteen, josta se voi syntyä uudelleen. Persefone on elämän lähde. Kuolemaan mennään maan aukoista, niistä myös synnytään uudelleen. Lähde on uhrilähde, josta pulppuaa elämän vesi.

Persefone on lapsena nukkemainen. Häneen liittyvät kaikki vaaleanpunaiset sävyt ja romanttiset kukat ja röyhelöt. Persefone-lapsi on kiltti ja haluaa miellyttää kaikkia. Äiti kasvattaa tällaisen tyttärensä avuttomaksi, äidin toiveiden jatkeeksi. Juuri sellaisena Persefone viettelee kaiken huomion kotonaan. Isä ei ole tärkeä. Persefone on äidin sukupuoletonta romanttista kuvittelua. Äiti mieltää lapsen osaksi itseään. Persefone kasvaa ’äiti tietää parhaiten’ -suhteessa. Äiti ehkä hankkii lapselleen jonkin verran musiikkitaitoja ja tanssinopetusta romanttisten kuvitelmien täytteeksi.

Persefone-tyyppinen nainen ei ole työihminen. Hän elää kuvitelmissaan. Työn hän tekee välttämättömänä pahana pyrkien miellyttämään esimiestään. Silloin kun manala-todellisuus saa valtaa, hän kypsyy nopeasti terapeutin rooliin ja löytää itsenäisen  ja itselleen sopivan työn siitä.

Persefone viihtyy samantyyppisten naisten seurassa. Myös suhde vanhempaan naiseen mahdollinen, koska hän saa silloin itselleen uuden äidin. Seksuaalisesti Persefone on ’Ruusunen’, unessa nupullaan oleva.  Hän odottaa usein koko ikänsä romanttista prinssiä, joka herättäisi unesta. Herätettynä kypsyy kyllä nautinnolliseen seksuaalisuuteen ja samalla manalan rooliinsa. Yleensä avioituu, vaikka epäröi. Ei  yleensäkään tiedä, miksi pitäisi mennä naimisiin. Usein avioituu, kun joku itselleen ’pientä tyttöä’ hakeva mies pyytää. Vasta todellisen prinssin suudelma saa aikaan heräämisen ja aikuistumisen.

Persefone ei oikein osaa olla äiti omille lapsilleen, koska on itsekin pikkutyttö. Hän ei myöskään osaa vanheta, vaan kauhistuu ryppyjä ja pukeutuu vielä vanhuksenakin tyttömäisesti.  Hän saattaa masentua pahoinkin, kun ei onnistu pitämään tyttömäisyyttään. Kypsyminen tapahtuu kuitenkin nopeasti, jos hän löytää itselleen prinssin tai henkisen tien

Epäitsenäisenä Persefone joutuu usein hyväksikäytön kohteeksi. Kaikkialla näkyy epäröinti ja uskaltautumattomuus elämään ja sitoumusten tekemiseen. Eristäytyminen ja psykoosi voivat viedä hänet pysyvästi manalatodellisuuteen. Masennus tuntuu hänessä syyllisyytenä ja voimattomuutena ja elämän ahdistusten välttämisenä.

Persefonen luonnollinen kasvu tapahtuu intohimoiseksi seksuaaliseksi naiseksi muuttumisella. Persefone-sanakin tarkoittaa sisäänpäin kääntynyttä Afroditea. Prinssin suudelma voi muuttaa kaiken. Johonkin määrään asti meissä kaikissa asuu juuri Persefone mahdollisuutena. Se muuttuu syyllisyydeksi elämän myötä, jos mahdollisuus ei pääse toteutumaan. Olemme satavuotisessa Ruususen unessa.


Hera, puolison, mieheen liittymisen arkkityyppi


Hera oli avioliiton jumalatar.  Hänet tunnettiin erityisesti kaunissilmäisenä. Hänen keskeinen eläinsymbolinsa on lehmä. Hera on myös linnunrata,’Milky way’. Kreikan kielen vastaava sana on ’gala’, joka tarkoittaa lehmän maitoa. Heran symbolina on myös lilja, jonka samoin katsottiin syntyneen lehmän maidosta.

Hera tarkoitta herratarta, taivaan äitiä, taivaan kuningatarta. Hän on vaimona olemisen arkkityyppi, jonka olemus toteutuu miehen kautta. Samoin on pyhän avioliiton ja sitoumusten arkkityyppi. Kaikki, mikä on sovittu, siitä on myös pidettävä kiinni. Hera varjelee juuri avioliiton pysyvyyttä.

Hera leikkii pienestä pitäen vihille menoa ja avioliittoa. Hän itse ja hänen nukkensa ovat koko ajan menossa naimisiin. Nuoruusiässä on seurustelu tärkeää. Tehtävänä on löytää oikea mies. Hän säilyttää avioliiton symboleita pyhinä esineinä. Sormukset ja saadut lahjat tärkeitä. Miehen hän odottaa antavat taloudellista turvaa. Seurustelusuhteenkin katkeaminen on kauhea järkytys.

Työ ei näyttele merkittävää roolia Heran elämässä. Aviomies on aikuisiän elämän keskus. Hän on taitava monessa asiassa, mutta aviovaimon rooli on kaiken edellä. Tästä syystä hän seuraa kaikkialle miestään ja hylkää tarvittaessa muut suhteensa ja oman uransa. Tälle naiselle ovat tärkeitä miehen ystävät, miehen työn kautta tulleet suhteet.

Seksuaalisuus ja avioliitto kuuluvat Heran maailmassa yhteen. Seksuaalinen aktiivisuus riippuu miehestä. Hänen elämänsä täyttymys on miehen elämän täyttymystä. Tärkein päivä elämässä on avioliittoon vihkimisen päivä. Mahdollinen avioero kaataa koko Hera-arkkityypin maailman. Siksi Hera puolustaa avioliittoa viimeiseen asti. Hän asettuu miehen puolelle, vaikka tämä olisi kuinka toivoton alkoholisti tai väkivaltaisesti vaimoaan kohteleva tai muutoinkin mikä tahansa. Hera-tyyppinen ihminen usein nai  surkeita miehiä. He saattavat olla taloudellisesti menestyviä, mutta muutoin täysin kypsymättömiä, jotka esimerkiksi nauttivat naisten valloittamisesta. Siksi Hera usein saa aihetta mustasukkaiseen raivoon, joka kohdistuu muihin naisiin, ei koskaan mieheen.

Heran elämässä aviokriisit ovatkin miehen kypsymättömyyden takia todennäköisiä. Tästä syystä Hera on aina altis syviin kriiseihin ja mustasukkaisiin näytelmiin. Usein niistä seuraa paha masennus ja dramaattisia sairauksia. Myös miehen ennenaikainen kuolema saattaa tuottaa syvän masennuksen. Puhtaalla Hera-tyypillä kun ei ole muuta elämää kuin miehensä. Tyytymättömyys voi muuttaa Heran myös nalkuttavaksi vaimoksi. Tämä asenne aiheuttaa myös Heralle itselleen lisää syyllisyysongelmia.

Perheessäkin Hera keskittyy mieheensä. Lasten etu on toissijainen. Siksi Hera ei ole välttämättä hyvä äiti. Hän on lapsiinsakin nähden enemmän hallitsijatar ja isämaailman edustaja. Lapsia hän hankkii, koska se kuuluu avioliittoon. Siksi on mahdollista, että hän Medeian tavoin uhraa jopa lapsensakin. Tämä kuitenkin kasvattaa syyllisyyttä ja rikkoo usein miessuhteen, jolloin koko käyttäytyminen voi muuttua tuhokäyttäytymiseksi.

Heran kasvun mahdollisuudet ovat elämän piirin laajentamisessa avioliiton ulkopuolelle. Hyvinä keinoina hänelle ovat myös luova työskentely, laajempien tilannearvioiden tekemisen opettelu ja elämän rytmittäminen. Hera-tyypin vallassa oleva ihminen tarvitsee  rinnalle luovan itsellisen naisarkkityypin. Hänellä itsellään on sisällään  muunnospotentiaali neito, kypsä nainen, leski. Seuraamalla sitä rytmiä, hän kykenee koko ajan katsomaan elämäänsä etäämmältä ja samalla vapautumaan sokeasta mieheen tukeutuvasta roolistaan.


Demeter, äidillisen hoivan arkkityyppi


Demeter on viljan kasvun jumala, kaikkeuden äiti. Demeter sana tulee jumala- ja äiti-sanojen yhdistämisestä (Deus = jumala, meter=mother, äiti).  Demeter oli  Zeuksen sisar ja samalla Zeuksen puolisona ennen Heraa. Demeterin myytti liittyy olennaisena osana Persefonemyyttiin. Heitä palvottiin yhdessä maan hedelmällisyyden tuottamiseksi. Demeter sallii kaiken lakastua menettäessään tyttärensä Persefonen manalaan. Demeterin suru lapsen viemistä kuvataan dramaattisesti. Rituaalissa Persefone palautetaan, jolloin kuollut maa, aines muuttuu eläväksi äidiksi ( mother≈matter) ja alkaa tuottaa uutta kasvua. Kuolleeseen liittyvä pelottavuus ja kammo samalla poistuvat, kun kuollut maa osoittautuukin eläväksi. Myyttisesti Demeter esiintyy viljapeltojen keskellä.

Demeter on äitinä olemisen ja ruokkimisen arkkityyppi. Olennaista tässä on halu tulla raskaaksi ja suojella ja varjella alkavaa elämää. Hän on madonna, jossa olennaista on äidin ja lapsen yhteys. Tämän arkkityypin voi tunnistaa persoonassa, joka vaikkapa työyhteisössä tai muissakin tilanteissa alkaa laittaa ruokaa tai kahvia toisille, ottaa huomioon heikkoja ja hoivaa muita. Maaäitiys liittyy ruokkimissuhteeseen.

Demeter on myös surevan ja tuhoavan äidin arkkityyppi. Demeter meissä etsii ja hakee aina lapsiaan, erityisen merkityksen saavat menetetyt lapset. Tyhjä koti ilman lapsia edustaa elämän tyhjyyttä ja johtaa masennukseen. Demeterissä tyhjä tila alkaa täyttyä. Hän on kohtu, tyhjä tila, äitimaa, jossa kaikki uusi syntyy.  Demeterin halu hoivata ja  synnyttää uutta on niin voimakas, että hän ei päästä ketään luotaan. Niinpä hän on rakastamilleen lapsille ja hoivattaville samalla myös tuhoava tappava äiti. Hänen otteensa on ’kuoliaaksi halaava’. Tämä on selvästi tiedostettu esimerkiksi Intian uskonnoissa. Tuhoavuuteen liittyy myös se, että surressaan Demeter kieltäytyy hoivaamasta ja antamasta ruokaa. Näin hän on samalla myyttinen noita, joka nielee ja tuhoaa.

Demeter-ihminen on lapsesta saakka nukella leikkivä pikkuäiti. Jo 8-9-vuotiaana haluaa hoitaa ja hoivata oikeitakin lapsia vaikkapa pikkusiskojaan ja veljiään. Usein lapsena  Demeter-ihminen tukeutuu isäänsä. Nuoruusiässä Demeter nainen hakeutuu mahdollisimman pian raskaaksi. Seksuaalinen aktiivisuus on hänelle siittämisen tilanteen järjestämistä.  Koulujen käymisen tavoitteena on hoito-ammatti.

Työelämään joutuessaan Demeter-ihminen pyrkii perinteisiin feminiinisiin hoitoammatteihin. Työssäkin hän haluaa olla täysaikainen äiti. Hän hoivaa hoivattaviaan ja työkavereitaan. Johtava asema on hänelle ongelmallinen, koska hänen on vaikea tehdä työntekijöiden kannalta kielteisiä päätöksiä. Johtaessaan hän johtaa ikäänkuin perhettä, josta ei voi erottaa ketään.  

Demeter on seuraihmisenä avoin. Hän ei kilpaile miehistä eikä saavutuksista työelämässä. Hän on kateellinen vain naisille, joilla on lapsia, jos itsellä ei niitä ole. Äiti/tytär suhteet saattavat jäädä pysyviksi. Myös lesbosuhde on mahdollinen nuoremman naisen (symbolinen tytär) kanssa. Demeterin seksuaalisuus-käsitys on puritaaninen. Seksin tarkoitus on vain siittäminen. Äitimäisenä naisena hän saattaa antautua avioliitossa miesten tarpeiden tyydyttäjäksi, miesten hoivaajaksi. Hän hakee seurakseen joko nuorta miestä (äiti/poikasuhde) tai aikuista, jolla on oidipaalinen äitikaipuu. Naimisiin hän menee saadakseen lapsia.

Demeterin koko olemus liittyy uhrautuvan hoivan antamiseen lapsille. Hän on todella hyvä äiti pienille lapsille. Hoivaintonsa takia hän kuitenkin tukahduttaa lapsen itsenäistymistä. Hänellä on tarve suojella, mistä syystä hän yleensä ylisuojelee ja ylikontrolloi lasten elämää. Lapsen päästäminen kotoa maailmaan on hänelle vaikea. Hän kokee lapsen lähdön ryöstönä, jonka maailma saa aikaan. Hän ei myöskään osaa sanoa lapsilleen ei. Kaikki nämä piirteet ovat myönteisiä ja välttämättömiä alle puolentoista vuoden ikäisille lapsille. Ihminen tarvitsee silloin täydellisen turvallisen ’pesän’, jossa ei ole mitään epävarmuutta, jossa syntyy kokemus, että minusta pidetään huolta. Tällaisen tilan voi antaa vain Demeter-arkkityyppi. Tämän jälkeen Demeterin negatiiviset puolet alkavat häiritä kehitystä.

Demeter-nainen kokee yleensä keski-iän valtavana kriisinä omien lasten lähtiessä kotoa. Suuri tyhjyydentunne hallitsee elämää. Usein tällainen nainen sitten hakee korvikehoivattavia järjestöistä ja politiikasta, jos ei ole työelämässä mahdollisuuksia hoivakäyttäytymiseen. Useat heistä ajautuvat loppuunpalamis-tilanteeseen, koska hoivattavia ja hoivan pyytäjiä on maailmassamme kaikkialla ja voimat eivät riitä loputtomiin. Ikääntyminen onnistuu harvoin ilman vaivoja. Yhteisömme tekee uhrautujasta uhrin. Seurauksena on loppuunpalamisen lisäksi valtava määrä erilaisia oireita, jotka saattavat ilmetä melkein jopa samanaikaisesti. Oireissa on selkäkipuja, korkeaa verenpainetta, pohjukaissuolihaavaa, masennusta, sukuelinoireita, rintasyöpää, unettomuutta, väsymystä. Demeter-nainen pitää muita lapsina eikä luota heihin. Hän alkaa hallita lastensa elämän lisäksi myös muiden autettaviensa elämää. Itsenäisen tekemisen mahdollisuus kaventuu kaikilta. Auttaja on usein tuhoisa autettavilleen ja itselleen.

Demeterin olemukseen kuuluu myös kyvyttömyys ilmaista omia tunteitaan. Erityisen vaarallisia ovat vihan ja suuttumuksen tunteet, jotka aiheutuvat siitä, että lapset ja muut hoivattavat eivät arvostakaan hoivaajaansa. He saattavat päinvastoin alkaa syyttää häntä vallankäytöstä. Tätä Demeter-ihmisen on vaikea ymmärtää. Hänhän kokee antaneensa kaikkensa hoivattaviensa puolesta. Demeter-ihmisen saavat aikaan aikamoisia kriisejä itsensä lisäksi myös ympäristössään. Sidos on vahva. Demeter tekee kaiken ’hyvässä tarkoituksessa’. Siihen on vaikea puuttua.

Mahdollisuuksia hoivakäyttäytymiseen on aktiivisessa lastenlasten hoidossa, uskonnollisissa yhteisöissä, vapaaehtoisessa vanhusten huollossa, ehkä muuallakin. Ainut kehittävä ratkaisu on löytää muita arkkityyppejä. Erityisesti Hestia roolin kasvaminen on Demeter-tyypille helpoin. Auttamistyö voi jatkua, mutta energiaksi nousee pelkkä rakkaus, ei uhrautuvuus ja hallinta. Rakkaus tekemisen energiana ei tuhoa ketään: ’oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee’. Myös Afroditen rooliin kasvaminen on mahdollista. Tällöin  osaa myös itse ottaa vastaan elämän nautinnollisuudessaan. Uhrautuvaisuus ja velvollisuus poistuvat.


Afrodite, rakkkauden, rakastajattaren arkkityyppi


Afrodite oli kaunein jumalista. Hänellä oli kauniit kasvot, kultainen pitkä tukka, pehmeä iho, kauniit rinnat, salamoivat silmät. Hän rakasti naurua. Eläinseuralaisena olivat kyyhkyt ja joutsenet. Kasveista häneen liittyivät yleensä kukat, erityisesti ruusut, kultaiset omenat ja punaiset granaattiomenat.

Afroditella on ainakin  kaksi toisistaan poikkeavaa syntymämyyttiä. Yhden mukaan hän oli Zeuksen ja nymfi Dionen lapsi. Toisen mukaan hän syntyi siten, että Kronos leikkasi isänsä sukuelimet tämän rakastelun aikana ja heitti ne mereen. Elimestä valuneesta spermasta ja meren vaahdosta syntyi täysikasvuinen Afrodite. Jälkimäinen myytti kertoo rakkauden liittymisestä historialliseen aikaan. Siinä Kronos, historiallisen ajan jumala menettää tärkeimmän elimensä ja voimansa. Rakkaus kytkeytyy samalla sukuelimiin.

Afroditella oli useita suhteita. Hänen varsinaisena puolisonaan oli seppäjumala Hefaistos. Tämä viittaa luovuuden ja rakkauden ykseyteen. Afrodite inspiroi tekemistä. Hänellä oli suhde myös Areksen kanssa, siitä syntyivät lapset Harmonia, Terrori ja Pelko Suhde Hermeksen kanssa tuotti kaksisukupuoleisen Hermafrodiitin, jolla oli sekä miehen että naisen tuntomerkit. Erosta pidettiin Afroditen neitseellisenä poikana. Toisaalta Eroksen kerrottiin olleen mukana jo maailman luomisessa.

Afrodite oli täysin itsellinen. Hän ei joutunut koskaan uhriksi tai loukatuksi syvemmällä tasolla. Hän haki suhteita luodakseen uutta elämää ja intoa olemiseen. Hänen kauttaan kaikki saivat subjektiivisen, koettavan, satuttavan arvon. Afrodite edustaa sekä henkistä että seksuaalista yhteisyyttä. Afrodite on suunnattua ja samalla vastaanottavaa tietoisuutta. Hän ’valaisee elämän näyttämön’, saa asiat nähtäväksi ja koettavaksi. Kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu hänessä. Hän on elämän liikuttavuuden jumalatar. Rakkauden valaisemana ihmiset loistavat hyvästä olosta, keskustelu salamoi, ajatukset ja tunteet saavat voimaa toisistaan ja näyt ilmenevät. Afrodite on mukana kaikessa, joka koskettaa. Hän on aina mukana taiteessa sekä tilanteissa, jossa ihmiset todella kohtaavat. Hänen voimastaan ihmiset antavat ja saavat energiaa. Hän saa aikaan positiivisen odotuksen voiman, joka parantaa suoritusta.

Afrodite on rakkauden ja rakastumisen arkkityyppi. Hän on puhdasta eroottisuutta, viehätystä ja vetovoimaa. Voimakkaasti korostuva Afrodite-energia tekee eroottisen voiman niin suureksi, että kakki kääntyvät hänen peräänsä, myös naiset. Afrodite on myös luovuuden ja uuden elämän ja ilmaisun tuottamisen arkkityyppi. Eroottisen voiman tarkoitus on uuden elämän tuottaminen. Afroditella sitä ohjaa himo, ei lapsen saanti kuten Demeterillä. Afrodite rakastelee päämäärättömästi, ilman tarkoitusta. Siksi siinä on mukana leikin ajaton jumalainen nautinto. Leikin hedelmänä syntyy aina uutta, uusi elämä ja uusi olemus. Afrodite hedelmöittää kaikkia luovuuden vaiheita. Kuvataiteissa se saa ihmisen rakastumaan kuvattavaan kohteeseen tai ideaan. Tämä tuo yhtymisen, samastumisen kohteeseen. Siinä sulautumisessa hedelmöittyy uusi näkemisen ja kokemisen tapa, joka kypsyy taiteen tuotteena uudeksi ilmaisuksi ja elämäksi.

Afrodite-ihminen on jo lapsena flirttiin taipuvainen. Hän keimailee ja esittelee olemustaan. Hän nauttii erityisesti huomion kohteena olemisesta. Kiinnostus ulkonäköön ja meikkaamiseen näkyy samoin jo lapsena. Myös kiinnostus toista sukupuolta kohtaan herää varhain. Monet vanhemmat pelkäävät lapsen liiallista viehätystä ja yrittävät suojella lastaan. Samoin käy usein, että äidit alkavat kilpailla isän suosiosta tyttärensä kanssa.

Varhainen kiinnostus seksuaalisuuteen ja kontakteihin tuo helposti huoran maineen ja elämä saattaa ajautua sivuraiteille. Alkoholi ja muut huumeet saattavat tuhota koko Afrodite-olemuksen. Seksuaalisen himon ajamana saattaa myös syntyä hyvin varhain lapsi, jolloin Afrodite peittyy äitinä olemisen alle. Afrodite-tyypin opinnot jäävät usein kesken, koska päähuomio on seurustelussa.

Afrodite-tyyppiselle ihmiselle sopivin työ löytyy taiteitten parista. Siellä luovuus tuottaa olemuksellista nautintoa. Hyviä aloja ovat teatteri, musiikki, kuvataiteet ja tanssi. Näillä aloilla viehätysvoima tuo myös yleisöä ja auttaa muutoinkin menestymisessä.

Afroditella on tavanomaisessa naisseurassa vaikeuksia. Yleensä toiset ovat hänelle mustasukkaisia ja kateellisia ja pelkäävät menettävänsä oman puolisonsakin. Toisaalta on myös naisia, jotka ihastuvat viehätysvoimaisiin naisiin. Näiden kanssa Afrodite viihtyy hyvin. Tällaiset suhteet voivat kehittyä myös lesbosuhteiksi.

Yleensä Afroditen olemukseen kuuluu hakea sellaisia miehiä, joihin ei tarvitse sitoutua. Afrodite on liikkuva. Hän hakee luovia erikoisia miehiä. Heidän vallitseva arkkityyppinsä voi olla Hermes, Ares tai Hefaistos, joiden kanssa Afrodite seurusteli myös myyttisissä tarinoissa. Hefaistos oli riittävän taiteellinen ja avoin. Hermes ja Ares jatkuvasti liikkeellä pysähtymättä mihinkään. Ares on lisäksi pelkkää eroottisuutta, maskuliinisuutta ja nautinnollisuutta. Hermes taas on nuorekas, puhekykyinen ja joustava. Afrodite saa jokaisen tuntemaan itsensä parhaaksi rakastajaksi yhdessä olemisen hetkellä. Kuitenkin tuo paras rakastaja voi olla seuraavana yönä joku toinen.

Vaikka Afrodite ei olekaan suuntautunut avioliittoon, hän kuitenkin pitää lapsista ja lapset hänestä. Tyttäriensä kanssa hän löytää helposti yhteisen linjan. Pojat viehättyvät suuresti äitinsä vetovoimasta.

Ikä tuo Afroditelle ongelmia. Viehättävyyden väheneminen pelottaa. Todennäköiset aviokriisit saattavat tuoda elämään ongelmia, koska Afroditen liikkuvuus ahdistaa miehiä.

Vaikeuksia Afroditen elämään tulee tunteita kieltävissä ympäristöissä. Myös jatkuvat rakastumiset hämmentävät ympärillä olevia ihmisiä. Afroditen kasvu ihmisenä voi parhaiten tapahtua kohti Hestia-persoonaa. Silloin hän oppii näkemään elämäänsä katsojana, eikä saa aikaan turhaa sekaannusta.


Zeus, isällisen johtamisen arkkityyppi


Zeus on kuningasarkkityyppi. Hän hallitsee maailmaa kuninkaan tavoin. Hän on päätöskykyinen toimija, joka luulee tietävänsä alaistensa asiat paremmin kuin he itse. Tämä luulo tekee hänestä jahkailemattoman päättäjän. Samalla hän on kuitenkin jäykkä, itseriittoinen, itsetyytyväinen ja tyrannimainen, joka ei siedä rinnallaan muita samanveroisia. Lapset ovat hänelle vallan laajennuksia. Niiden kautta voidaan ottaa perheen hallintaan enemmän alueita ja asioita. Lain ja järjestyksen ylläpitäjänä hän edustaa myös elämän vastavoimaa, valtaa. Erityisesti se ilmenee muutosten vastaisuutena. Zeus juonii valtaa solmimalla liittoja.

Zeus lapsiaan suojelevana isän arkkityyppinä, antaa lapsilleen voimaa kasvaa itsenäisyyteen, irti äidistä. Lapset tarvitsevat jonkin aikaa päättäjän, joka kykenee tietämään ja luomaan rajoja. Hyvin pian lasten kasvaessa Zeuksen piirteet tulevat haitaksi, koska hän ei anna lastensakaan elää tunteillaan.

Zeuksen olemukseen kuuluu naisten hyväksikäyttö. Hän liikkuu paikasta toiseen ja viettelee kaikkialla naisia. Hän katsoo tämän oikeudekseen. Loukkaantuu ja käyttää tyrannimaista valtaa saadakseen halunsa tyydytettyä.

Zeus-tyyppisen ihmisen lapsuutta kuvaa varhain kehittyvä voimakas tahto. Hän alkaa luoda pienoismaailmoja, joissa voi hallinta ja organisoida. Hän voi jo lapsena olla isäänsä kohtaan tyranni liittoutumalla äidin kanssa. Hän voi aiheuttaa vakaviakin konflikteja perheessä, jossa on epävarma, mutta vallastaan kiinnipitävä isä ja epävarma äiti. Nuorena hän osoittaa kaverijoukossa, kuka on valtias ympäristössään. Hän on taitavana organisoija ja tästä syystä hän usein helposti pääsee johtamaan muita.

Työelämässä hän alkaa heti miettiä, mitä tekisi, jos olisi vallassa. Hän ymmärtää  bisneksen tekemisen ja keinot haalia valtaa itselleen. Koska hän kykenee hallitsemaan kokonaisuuksia ja näkemään hyvin mahdollisuudet eri tilanteissa, hän onnistuukin usein pyrkimyksissään. Raha, valta ja omaisuus ovat hänen peliään. Emotionaalinen etäisyys mahdollistaa raa'atkin päätökset ja alaisten ja vertaistenkin hyväksikäytöt ja syrjäyttämiset. Hän ei kaihda julmiakaan keinoja.

Naissuhteissa ovat kaikki keinot sallittuja. Tämä pätee sekä työntekijöiden, vaimon että rakastajattarienkin ottamisessa. Hän osaa kehitellä kullekin sopivan viettelystrategian sitomatta omia tunteitaan. Ihmissuhteet ovat hänelle peliä, jossa halutaan voittaa. Osa pelaajista on omalla puolella, liittolaisina, osa on vastapelureita, jotka voitetaan tai tuhotaan. Zeustyyppinen ihminen käyttää hyväksi ja uhraa muita. Liittolaisilleen hän osaa olla jopa sympaattinen

Zeus-tyypin seksi on aktiivinen ja aggressiivinen. Hän haluaa osoittaa, että saa mitä haluaa. Hän ei ole hyvä rakastaja, koska hänellä ei ole kykyä tunteisiin. Akti on  aggressiivinen jopa raiskaava. Hän valitsee mielellään itseään tyhmempiä ja vanhempana hän hakee nuoria naisia. Seksuaalinen oleminen on kokonaisuudessaan epäkypsää ja vallan sekoittamaa.

Avioliiton Zeus solmii tasavertaisen kanssa lähinnä vallan lisäämiseksi ja oman asemansa parantamiseksi. Suhdetta ei solmita ihastusten perusteella. Ihastumiset hoidetaan muualla. Siksi Zeus-tyyppinen ihminen on lähes aina uskoton aviopuolisolleen. Lapset hankitaan dynastian luomiseksi. Perhettä hoidetaan palkkioilla. Suosikkilapset ja menestyvät palkitaan. Epäonnistuneet unohdetaan ja jätetään syrjään tai jopa piilotetaan, etteivät he pilaisi perheen mainetta.

Zeus-ihminen on ikääntyessään kriisialtis. Vaimo voi jättää, lapset pettää, työ epäonnistua, yritys mennä konkurssiin. Tällöin sortuu koko valtarakennelma. Ikä hyvin harvoin kartuttaa viisautta, koska Zeus-ihminen ei osaa oppia muilta, eikä uskalla katsoa tunteitaan. Hän osaa vanheta suhteellisen tyytyväisenä ja väistyä johdosta, jos lapset ovat lähteneet jatkamaan hänen elämäänsä.

Zeus on puhuva pää. Hän ei näe eikä koe toisten hätää ja kärsimystä. Tunteet jäävät käsittelemättä ja kokematta. Syyllisyys saattaa painaa seksuaalisista seikkailuista ja julmista teoista, mutta hän tiedostaa ne harvoin. Zeustyyppisillä ihmisillä on aina olemassa pelko siitä, että heidät syrjäytetään samoin kuin hekin ovat syrjäyttäneet muita. Koko kreikkalainen isä-jumalien tarusto kertoo isien lapsiin liittyvästä ahdistuksesta. Pelko saa heidät nielemään lapsensa, lasten ja samalla alaistensa oikeudet. Pelkojen takia he eivät siedä rinnallaan muita. He kuvittelevat olevansa valtiaita jumalan tahdosta. Tähän liittyy suuruuskuvitelmia. Heitä miellyttää myös imartelu. Tästä syystä he keräävät ympärilleen liehittelijöitä. Itsetunto on kuitenkin hyvin heikko.

Zeus-ihmisen kasvu liittyy tunteiden löytämiseen. Tämä tapahtuu usein vasta sitten, kun sairaus pysäyttää. Tällöin hän tunnistaa haavoittuvuutensa ja heikkoutensa. Usein pysäyttäjänä on sydäninfarkti. Toinen mahdollinen pysäyttäjä on rakkaus. Nainen joka vaatii tunteet esille.


Poseidon, mies tunteiden ja vaiston vallassa


Poseidon on Zeuksen veli, meren jumala, mutta samalla maanjäristysten ja myrskyjen jumala. Häntä pidettiin hyvin pelottavana. Hän edustaa muotoutumattomia tunteita, joka on juuri ihmisen piilotajuntaa. Meri ja hevonen ovat sen keskeiset symbolit. Poseidon on jumalista primitiivisin, mutta samalla alkuvoimainen. Hän on meren tavoin lakkaamatta vellova, raaka- ja tarvittaessa julma. Varsinkin huonotuulisena hän on hyvin väkivaltainen.

Myyttisten kertomusten mukaan isä joko nieli Poseidonin pienenä tai sitten heitti hänet syvän meren pohjaan. Syrjään työnnettynä hän kehitti itselleen omalakisen maailmansa. Poseidon oli usein häviäjä taisteluissa muita jumalia vastaan. Myös Poseidon oli naisten metsästäjä. Yksi hänen vaimoistaan oli Amfirite, joka vihossaan muutti rakastajattaria hirviöiksi: Skyllan seitsenpäiseksi hirviöksi, Medusan käärmetukkaiseksi hirviöksi, joka katseellaan muuttaa kaiken kiveksi. Myös Poseidonin lapsista tuli usein hirviöitä. Poseidoniin liittyy myös tarina Kreetan kuningas Minoksesta. Tämä pyysi Poseidonilta uhrihärkää. Poseidon antoi niin kauniin härän, että Minos ei voinutkaan surmata sitä. Poseidon herätti kostoksi Minoksen vaimossa halun härkään. Syntyi Minotaurus, joka vaati jatkuvasti uhreja.

Poseidon edustaa Zeuksen torjuttua puolta. Pullotetut tunteet synnyttävät raivon. Poseidon on isän arkkityyppi, mutta samalla tunteiden hallitsemattoman  purkautumisen arkkityyppi. Poseidon-arkkityypin kautta tunteet ja kauneus voidaan myös kokea. Ihminen voi mennä syvälle tunteiden mereen ja pysyä siellä todistajana. Hän voi mennä myös niin syvälle mereen, että ei enää näe yksityiskohtia, mutta alkaa ymmärtää kokonaisuuksia. Raivo ja suuttumus saattavat toisaalta viedä Haadeksen valtakuntaan ahdistuneena ajautujana. Tällöin ihminen joutuu psykoosiin.

Poseidon-ihminen haluaa olla tärkeä ja menestyvä. Hän ei kuitenkaan omaa strategista ajattelua ja siksi menestyy harvoin talousmaailmassa. Ongelmia yleensä aiheuttaa myös se, että Poseidon on huono häviäjä. Hän lähtee raivoamaan ja kostamaan.

Poseidon on myös seksuaalisen voiman arkkityyppi. Hänen tärkeimpänä symbolinaan on monipäinen harppuuna, joka on fallossymboli kuvaten seksuaalista voimaa ja kykyä. Poseidonin seksuaalinen energia on yleisenergiaa, joka ei ole riippuvainen kohteen viettelevyydestä. Samaan asiaan liittyy Poseidonin kytkeytyminen veteen. Vedellä hän siittää maan kasvillisuuden.

Poseidon on myös koston arkkityyppi. Hän noudattaa rajua silmä silmästä tapaa. Poseidon on vihassaan leppymätön ja säilyttää kerran alkamaansa vihollisuutta  pitkään.

Poseidon on myös rajun alkuvoimaisen ihmisen arkkityyppi. Hän on puhdasta maskuliinisuutta, jolla nuori mies voi kehittää miehisyyttään.

Poseidon ihminen hakee lapsesta lähtien välitöntä tyydytystä. Hän frustroituu, jos ei saa heti. Hän on kyltymätön. Mielenkiinto herpaantuu heti, kun on saanut jotain ja alkaa tavoitella uutta. Koulussa hän toimii usein ärsyttävästi, koska hänen energiansa on täysin vastoin koulun periaatteita. Myös hillintää ja järjestystä ja lakia kunnioittavassa perheessä Poseidonilla on vaikeuksia.

Myös nuoruudessaan hän elää voimakkaan emotionaalisesti. Hän yleensä kiintyy vetovoimaisiin naisiin. Koulu ei kiinnosta. Hän tekee päätökset tunteiden perusteella. Hän on korkeakouluissa kuin kala kuivalla maalla. Erityisesti häntä miellyttää uiminen ja vesileikit.

Poseidon-tyypin on vaikea löytää työtä, joka innostaisi. Yleensä hän tekee työtä pelkästään rahasta. Soveltuvimpia tehtäviä ovat  työ luonnon parissa tai ihmissuhdetyö. Kaikkialla tulee ongelmia, koska hän ei puhu tämän maailman kieltä.

Suhde naisiin on hallitseva ja väkivaltainen. Emotionaalinen voima ajaa rajusti eteenpäin. Hän harvoin tyytyy pelkkiin suudelmiin. Nainen voi säikähtää rajuutta ja perääntyä. Tällaiset tilanteet johtavat usein raiskauksiin. Poseidonia eivät kiinnosta viisaat, strategiset naiset eivätkä koulutetut. Seksi on hänessä luonnonvoimaista, hallitsematonta, epähumaania rajua voimaa.

Avioliitossa Poseidon-ihminen voi antaa rajuuden lisäksi hellyyttä ja arvonantoa naiselle ja  pitää suhdetta yllä taitavastikin. Hän on aviollisesti orientoitunut  luodakseen hallintadynastioita. Isänä hän voi olla suotuisissa olosuhteissa hyvä. Mahdollista on, että hän on kauhea sekä aviopuolisona että isänä. Lapset voivat traumatisoitua isän rajuudesta ja epäkypsyydestä. Tällöin lapsista voi tulla hirviöitä.

Iän lisääntyminen harvoin kypsyttää Poseidonia. Taiteellinen työskentely  voi johtaa sellaisen tunteitten käyttämiseen, josta tulee yhteiskunnassa hyväksytty. Poseidon elää läpi elämänsä kuten lapsi. Aikuisen odotetaan hillitsevän tunteensa. Poseidonin todellisuus on hänen subjektiivinen kokemuksensa. Toiset pitävät häntä emotionaalisesti kypsymättömänä. Huono itsetunto lisää rajujen tunnepurkausten mahdollisuuksia. Toisten moitteet saavat aikaan kostoajatuksia ja rajuja vihan purkauksia.

Poseidonin kasvun mahdollisuus on tarkkailevan, huomioivan minuuden löytämisessä. Sellainen antaa asioiden tapahtua aikanaan ja ilmetä suhteessa oikeaan kohteeseen. Tarkkaileva minuus poistaa voiman arkiminuudelta ja peloilta. Kun pelot ja heikon minuuden puolustaminen häviävät, tunteet menettävät rajun voimansa. Kun loppuu halu hallita tunteita, ne sijoittuvat omille paikoilleen ja ilmenevät oikeissa suhteissa asioihin. Taiteellinen luovuus voi helpottaa tunteiden tunnistamista ja katsomista.


Haades, erakon arkkityyppi


Haades on myös Zeuksen veli, manalan hallitsija. Haades on minuuden kuolemisen kautta uuden alku ja selkeän olemisen arkkityyppi. Olennaista on  hiljaisuus ja sivuun vetäytyminen. Itsen ja omien tekojen ja saavutusten korostaminen ei ole enää tärkeä.

Haadeksen mystinen pimeys ja syvyys on sekä yksilöllistä että kollektiivista alitajuntaa. Yleensä Haadeksen valtakuntaan joudutaan. Siellä käydään myös vapaaehtoisesti. Tällaiset käynnit ovat kuuluneet erityisesti shamaanien rooliin. Kreikkalaisilla tällaisia kävijöitä olivat muiden muassa Orfeus ja Dionysos. Yleensä käynnit tapahtuivat Hermeksen ja Iiriksen avustuksella ja tekevät matkaajasta viisaan. Myös Persefonen rooli on keskeinen manalassa käymisessä. Hän tuo joka vuosi kuoleman kautta luonnolle uuden elämän.

Haades ja varsinkin Rooman vastaava jumala, Pluto olivat rikkauden tuojia. Haadeksessa, samoin kuin Suomalaisten Pohjolassa olivat suunnattomat rikkaudet. Tämä viittaa henkiseen rikastumiseen, mutta myös kaiken uuden alkamisen mahdollisuuteen.

Haades oli aina näkymätön, mutta hänen läsnäolonsa oli koettavissa kaikkialla alakulona. Haades on manalan Zeus, toisen todellisuuden, uni- ja visiotodellisuuden hallitsija.

Haadeksen näkymättömyys on myös ajattomuutta. Hän sitoi kaiken unohduksen siteellä. Osa unohtamista on unta, itsensä unohtamista, jossa kuoleman pelko voitetaan.

Haades on erakon arkkityyppi. Hän on vetäytymistä erilleen muiden todellisuudesta, omaan maailmaan. Siinä maailmassa oleminen on varjoja haamuja. Haamun olemuksellinen piirre on jatkuva muuntuvuus, muodon pysymättömyys. Siksi se on pelottava. Tämä tarkoittaa olemista ilman persoonaa, ilman naamiota. Tähän todellisuuteen tuleminen on aineellistumista, muodon, naamion saamista.

Haades on samalla sisäisen rikkauden arkkityyppi. Se rikkaus saavutetaan vetäytymällä tästä maailmasta unien maailmaan. Siinä maailmassa kaikki koettu, jopa koko ihmiskunnan kokemus on mahdollisuutena saada näkyvä hahmo, uusi naamio  Siksi elämän rikkaus on juuri Haadeksessa. Haades on näin usein erakkona unimaailman tai shamanistisen maailman henkinen opettaja. Hän on hyvien jumalallisten neuvojen antaja. Juuri näitä neuvoja shamaanit hakevat manalasta kaikkialla maailmassa. Haades antaa neuvonsa joko visioiden, sisäisen äänen tai sairauksien kautta.

Haades on Manalan Zeuksena henkinen hallitsija. Henget ovat hänen käskyläisiään. Näin tie henkiseen kasvuun, henkisen tarinaperinteen kasvattamiseen käy vain Haadeksen, kuoleman kohtaamisen kautta. Haades on persoonien, naamioiden tuottaja. Hän jopa ohjasi muidenkin jumalien naamioiden syntymistä. Siksi Haades on keskeinen, siksi synnytään kuolemisen kautta.

Haades on vapaa muiden arvostelusta. Hän toteuttaa ihmisessä sen, mitä ihminen ei itse uskalla tehdä. Haades ryöstää maanpäällä olevat manalaan, hän ryöstää sairauksilla ihmisten haaveet ja toiveet. Hän pakottaa ihmisen henkiseen todellisuuteen. Haades ryöstää, koska hän tietää, että se on hyväksi elämälle ja ihmiselle.

Haades on myös mielikuvituksen rakentaja, taiteilijain muusa. Hän kulkee haamuna, kuoleman varjona rinnalla. C.G. Jung käytti hänestä juuri varjon käsitettä. Se on se pelottava, ahdistava, joka uhkaa tuhota. Se on se osa itseä, jota ei ole voinut hyväksyä näkyväksi, jota ei ole uskaltanut kokea. Siksi se on piilossa. Se on uhkaava, koska se pyrkii esille ilman, että ihminen tietäisi sille turvallista muotoa, naamiota. Sen voittamiseksi taiteilija joutuu luomaan jatkuvasti uutta. Tämä uhka on samalla viettelevä ja ihana Afrodite ja kaiken tuhoava kuolema. Taiteilijat ovat yleensä oivaltaneet rakkauden ja kuoleman läheisen suhteen. Varjon viehätys ja uhka inspiroi mielikuvituksen. Tämä sama uhka, kaiken tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne on osa masennusta. Haades on näin myös depression arkkityyppi. Ihmisen yhteys toisiin katkeaa. Yksinäisyys ja tyhjä, harmaa ahdistava varjomaailma ympäröi kaikkialla.

Haades saattaa tuntea olevansa hyljätty. Hän omaa kokemuksia, joita toisilla ei ole. Hän tuntee poikkeavuutensa ja vierautensa.

Nuoruudessa ristiriita aikuisten normaaliin maailmaan kasvaa. Hän voi saada kirjallisuuden tai muiden taiteiden kautta tukevan suhteen omaan maailmaansa. Ystävyyssuhteet ovat epätodennäköisiä. Ystävyys on mahdollinen vain samanhenkisen kanssa. Kiinnostuminen koulunkäynnistä edellyttää muiden arkkityyppien läsnäoloa; vaikkapa Apollonin järkeä tai Hermeksen puhetaitoa.

Haades viihtyy työssä, jos saa tehdä sitä sisäisen maailmansa pohjalta. Aika usein hän voi pudota yhteiskunnan rattailta. Hermespiirteiden avustamana hän voi tulla hyväksi  johtajaksi, terapeutiksi, elokuvantekijäksi tai joksikin muuksi luova ilmaisun käyttäjäksi.

Haades liittyneenä Dionysokseen saattaa olla ongelmaihminen tälle maailmalle. Hän on persoonaton, sosiaalinen kömpelys, jakomielinen, alemmuuskompleksinen, masentunut, todellisuudesta irti oleva. Hän liikkuu näkyjen ja varjojen maailmassa, unet tunkeutuvat hänen päivätajuntaansa. Hyväksyessään oman olemuksesta, hän elää rikasta elämää maailmassaan. Ollakseen yhteydessä muihin ihmisiin hän tarvitsee persoonan. Helpoin kehityssuunta tullee Hermes-arkkityypin tai Persefone-arkkityypin kautta. Hermes antaa puhetaitoa ja sosiaalisia persoonia liikkua rajan yli. Persefone kokemuksellisen suhteen maailmaan ja luovuuteen.


Apollo, narsistisen olemisen arkkityyppi


Apollo on auringon jumala. Hän edustaa järjen, tietoisuuden ja sivistyksen valtaa viettien yli. Aurinko merkitsee kreikkalaisille hyvin usein polttavaa ja tuhoavaa. Järkitiedolla on tämä sama luonne. Viettien hallinta kuvastuu Apollonin halussa paimentaa villejä eläimiä. Ne edustavat juuri viettimaailmaa. Kaksoissisko, Artemis on  tässä hänen seuralaisenaan. Artemis on näissä yhteyksissä laumojen susijumala.

Apollo on Leton synnyttämä Zeuksen poika. Hänet usein kuvataan lyyraa soittavana Paimenjumalana. Apollonilla on toinen persoona. Tämä liittyy Pythiaan, ennustajaan, joka on Apollonin papitar. Apollo näet poistui näkyjen maahan joksikin aikaa vuodesta. Tämä näkyy selvästi Delfoissa. Tällöin hän luovutti alttarinsa Dionysokselle. Dionysoksessa pääsi esille Apollonin varjo, kielletty puoli, viettikerros.

Myyttisesti Apollo on komea pellavapäinen suosikkipoika, joka sai kaiken, minkä hän halusi. Hän halusi olla kaiken keskipiste ja ihailun kohde. Nykyisenä tyyppinä häntä vastaavat hyvin aurinkorantojen kauniit katseita ja tyttöjä metsästävät pojat. Hehän ovat auringonpalvojia.

Apollo on etäisyyden, järjen ja suunnittelijan arkkityyppi. Se on tietoisen minuuden, arkiminuuden valtaa ihmisessä. Tällaisena hän edustaa myös lakia ja järjestystä. Hän on Ateenen miespuolinen vastine. Apolloon liittyy myös hienostunut musiikki ja halu kilpailla asemista ja suosiosta.

Lapsuudessaan Apollo on utelias ja tiedonhaluinen, vanhempiensa ihailema ja palkitsema. Tästä hän saa voimaanarsistiseen minuuteensa. Varsinkin nuorena hän haluaa olla kaiken keskipiste. Lellikkinä hänen on vaikea kestää vastuksia.

Työssään hän on keskittymiskykyinen. Kun siihen lisätään innostus koulutukseen ja itsensä sivistämiseen, hän pärjää hyvin monissa ammateissa. Hän ei ole kuitenkaan työmyyrä, kuten Zeus. Siksi hän harvoin nousee huippupaikoille muutoin kuin periessään firman isältään. Usein hän hukkaa saamansa perinnön. Isänsä avustajana hän pärjää hyvin.

Narsistinen kilpailuasenne ohjaa hänen ihmissuhteitaan. Naiset ovat hänelle välineitä itsensä korostamiseen. Hän ihastuu sellaisiin, jotka ihailevat häntä itseään. Hän rakastaa toisissakin näin vain itseään. Hän ei itse antaudu tunteisiin ja rakkauteen. Hänen avioliittonsa voi olla sovinnainen julkisivu ihailijattaren kanssa.

Apollon ongelmat liittyvät normaalin ego-minuuden ongelmiin. Hän ei kestä arvostelua, kuvittelee itsestään suuria, on hyvin itsekeskeinen. Tunteettomana hän voi olla hyvin julma ja julkea vihamiehilleen ja jopa häneen välinpitämättömästi suhtautuviin kanssaihmisiinkin. Hän ei katso suopeasti niitä, jotka eivät häntä ihaile. Ongelmat myös naissuhteissa ovat ilmeisiä. Hän on liian itsekeskeinen. Hän ihmettelee, miksi naiset eivät tykkää.

Apollon kasvu edellyttää tilan antamista Dionysokselle, vietti- ja tunne-elämälle. Myyttisesti näin Delfoissa tapahtuukin. Tärkeää on saada myös sisäinen nainen elämään, jolloin löytyy toinen puoli itseä. Hän oppii kokemaan sisäisesti sen, miten hänet nähdään. Myös nöyryyden ja hiljaisuuden opettelu on Apollo-tyyppiselle ihmiselle tärkeä.


Hermes, sielunoppaan arkkityyppi

Hermes on jumalten sanansaattaja, matkalaisten ja varkaiden suojelija, magian ja taikuuden jumala sekä sielujen manalaankuljettaja. Hänessä yhtyvät valon ja pimeyden jumalien ominaisuudet.

Hänen väreinään ovat valkea ja punainen. Hänellä oli käytössään kaikki muinaiset neljä elementtiä, joista kaiken katsottiin myyttisesti syntyvän. Nämä elementit olivat maa, tuli, vesi ja ilma. Ne edustavat ihmisen arkimaailmaa, henkistä todellisuutta, tunteita ja älykkyyttä. Hermes liikkuu näin kaikilla elämänaloilla.

Hermes on tietäjäsankarien tavoin varhaiskypsä. Hän syntyi aamulla, keskipäivällä teki lyyran ja soitti sillä, illalla varasti jo Apollonilta härät. Syntyneen riidan sovittelussa hän luovutti Apollolle lyyransa. Hermeksen äiti on nymfi, Maia. Sana merkitsee äitiä, maaäitijumalatarta, mutta myös yön jumalatarta.

Hermes on temppelien pyhittäjä Hestian kanssa. Samalla hän pyhien pysähdyspaikkojen, tienvarsialttarien jumala. Matkailijat  palvoivat niissä Hermestä matkan turvallisen jatkumisen takaamiseksi.

Hermes on Haadeksen tavoin näkymätön sisäinen opettaja ja persoonallisuuden kehittäjä. Hän edustaa alitajuista viisautta. Hänhän kuljettaa jumalten sanomat ihmisille. Hermes saa aikaan sen, että sattumien kautta huomaa jälkikäteen, että on tehnyt viisaasti. Hän on sattumien aiheuttaja ja ennaltavaroittaja. Hän lähettää näkyjä ja merkkejä, joista voi päätellä, mitä kannattaa tehdä. Hermes ilmestyy myös unissa poikkeuksellisten jopa unta häiritsevien tapahtumien tuottajana. 

Hermes on leikkisä jumala. Unissa ja näyissä olevat temput ja kepposet ovat Hermeksen tuottamia. Hermes saattaa leikkisyyttään olla jopa pettävä. Usein näillä petoksilla on tarkoitus. Niillä vietellään esille jotain syvempää. Ne ohjaavat näkemään sellaisia asioita, jotka on syytä nähdä. Huvittaviin kohtiin liittyvä nauru ohjaa samalla katsomaan asioita etäämpää. Silmänkääntäjänä hän ohjaa huomion pois jostain näyttääkseen olennaisemman. Kysymys on hengen pyydystämisestä.

Hermes jumalten viestien tuojana on juuri sielun opas, sielutodellisuuden esilletuoja. Tähän liittyy hänen puhe- ja ilmaisukykynsä. Kepposillaan ja sanataidoillaan, sanamagiallaan hän saa aikaan taikatempunomaisia tapahtumia ja ihmeitä. Hermes on meissä olevaa energiaa, joka pyrkii kohti henkistä. Hän on myös sisäinen alkemisti, joka ainetta, arkielämää käsittelemällä saa aikaan henkisiä muutoksia.

Hermes on myös meissä asuva ikuinen, viaton avoin lapsi. Hän näkee tapahtumat jatkuvasti ihmeinä ja osaa nauttia niistä. Lapsenomainen avoimuus liittyy myös jatkuvaan liikkuvuuteen ja uuden hakemiseen. Hermes ei kangistu kaavoihin eikä jämähdä paikalleen.

Työelämässä Hermes ei ole kapea spesialisti. Erityisen hyvin hän pärjää tiedotus-, opetus- ja välitystehtävissä. Myös ihmissuhdeammatit  sopivat hänelle. Ongelmana voi olla se, että hän helposti vaihtaa ammattia ja paikkakuntaa.

Naissuhteissaan hän on avulias ja ystävällinen. Hän ilmestyy äkkiä, häipyy pian omille teilleen. Hermes haluaa tulla ja mennä vapaasti. Hänelle uusi nainen on kuin uusi maa, uusi tutkimuskohde. Hän tutkii mieltä kiihottavia asioita jatkuvalla innolla. Hän on hyvin taitava puhumaan naisen sänkyyn kanssaan. Suhteiden pysyvyyttä ohjaa usein naisen rakkaus. Hermes ajautuu usein tarkoituksettomasti suhteesta toiseen.

Hermestyyppi viihtyy myös mies- ja yleensä kaveriseurassa. Hänet voi löytää usein kertomassa juttujaan olutlasin äärestä. Hän on ystävällinen ja hoitaa suhteensa hyvin.

Hermestyyppi on tunteiltaan keskenkasvuinen, eikä helposti antaudu sitoviin suhteisiin. Hän häipyy, kun vaatimukset ja vastuunottaminen uhkaavat. Liitto voi onnistua Hestia-naisen kanssa, koska he koko ajan kykenevät inspiroimaan toisiaan. Hestia ei myöskään rajoita puolisonsa liikkumista.  Hermes tulee hyvin toimeen myös Afrodite-naisten kanssa, koska hekin menevät ja tulevat, sitomatta itseään. Hermeksen rakkaus ei ole omistava.

Hermesihmiset yleensä saavat lapsia, mutta eivät ole hyviä isiä. Heillä ei ole vastuuntuntoa. He antavat lastenkin tulla ja mennä, eivätkä opeta heitä kunnioittamaan auktoriteetteja. Hyvän ja pahan rajat jäävät hämäriksi hänen kasvatuksessaan. Hän  toisaalta osaa leikkiä lasten kanssa, koska on itsekin keskenkasvuinen.

Ikääntyessäänkin Hermes-ihminen pysyy keskenkasvuisena, poikamaisena. Hän yleensä jää elämän kriiseissä yksin. Hän on luonteeltaan koditon vaeltaja.

Ongelmia Hermestyypin elämässä aiheuttaa impulsiivisuus, rajojen puute. Tämä yhteiskunta ei siedä sosiopaatteja, pellejä, temppujen tekijöitä ja silmänkääntäjiä. Hermes on toisaalta hyvin harmiton, koska hän ei käytä väkivaltaa ja pärjää hyvin eri tilanteissa. Jos Hermestyyppi haluaa hyväksyntää, hänen tulee kehittää itsessään vastuuntuntoa ja pysähtyä pitempään paikalleen. Itsensä kannalta todellisen löydön Hermes voi tehdä Afroditen kautta. Tämä voi viedä niin syvään eroottiseen kokemukseen, että Hermeksen maailma muuttuu vakaammaksi ja henkisemmäksi. Henkinen kasvu on mahdollista myös Haades-syvyyden kautta. Hermeshän omaa spontaanin viehätyksen kuoleman kohtaamiseen.


Ares, miehisen taistelumielen arkkityyppi

Ares oli sodan jumala, sotasankari. Hän liikkui kahdella hevosella, joiden nimenä olivat pelko ja kauhu. Ares oli kylmä strategikko, joka rakasti taistelua itseään, aggressiivisten viehtymysten ilmaisua. Areksen energia on animaalisten viettien hallintaa. Ares hallitsee näitä voimia sekä asein että hevosilla. Areksen hevoset ovat miehisen torjutun vihan edustajia. Hän elää hallitsemalla pelkoa ja kauhua.

Ares on puhtaana energiana Afroditen miehinen vastine. Häntä ohjaa hetken tunne, Hän rakastelee pelkästä himosta. Areksen rakkaus on voimatuntoisen, aktiivisen tekemisen tuottamaa nautintoa. Ares oli kreikkalaisessa myyttisessä  maailmassa epäsuosiossa. Sotilaalliset  Roomalaiset taas pitivät Mars-jumalastaan. Ateene pilkkasi Aresta brutaaliksi kivipääksi, joka rakastaa taistelua ja joka ei tiedä mitään oikeasta ja väärästä. Zeus vihasi häntä raa’an väkivaltaisen voiman käyttämisen takia. Areksen pojat Afroditen kanssa olivat nimeltään pelko ja paniikki. Tytär sen sijaan oli Harmonia.

Ares on syntynyt taistelussa. Hän on jonkin perinteen mukaan ainut Zeuksen ja Heran lapsi. Hera valitsi hänen kasvattajakseen fallos-jumalan. Näistä muodostuu maskuliininen aggressiivisuus. Areksen tuntomerkkeinä hevosten myös olivat parta, kypärä ja kilpi.

Ares on sotilaan arkkityyppi. Hänen olemukseensa kuuluu taistelu. Taistelujen välissä elämään kuuluvat tanssit ja naisten viettely. Myös ritarilliset hyveet naisten ja heikkojen suojelusta kuuluvat sotilaan arkkityyppiin. Ares onkin himokas tanssija. Tanssi ja rakastelu on nautintoa mahdollisen kuoleman edellä. Siinä on mukana kaikki himo ja elämän kaipaus.

Ares on hylätty poika, Zeuksen varjo, kehittymätön osa Zeusta. Areksessa tulee esille se, mitä mies tekee purkaessaan paineitaan.

Lapsena Arestyyppinen ihminen on aktiivinen, tunteikas, ruumiillisesti kyvykäs ja ilmaisurikas. Hän reagoi asioihin heti, tässä ja nyt. Hän oppii asiat kantapään kautta, kokemuksen kautta. Nuoruudessa samanikäisten ryhmät ovat tärkeitä. Ares-ihminen on aktiivinen pelaaja ja tappeluihin osallistuja. Väkivaltaisuuden takia hänet usein poistetaan koulusta. Tärkeitä elämässä ovat musiikki, tanssi ja romanssit.

Ares-ihmiset ikävystyvät paperitöissä ja viihtyvät armeijassa, urheilussa, jääkiekkopeleissä, nyrkkeily- yms otteluissa. Hän on usein bodaaja, joka ihannoi lihasvoimaa.

Naiset ovat Arestyypille valloituskohteita. Erityisesti hän pitää sensuelleista naisista eroottisina kohteina. Hän on kyvykäs ja kestävä rakastaja. Naiset ovat tällöin esineitä, objekteja. Ystävyyssuhteissa naiset ovat hyvin epätodennäköisiä. Sen sijaan miesseura ja miesten yhteisöt ovat tärkeitä. Niissä puhutaan usein brutaalilla tavalla naisista.

Arestyypit eivät suunnittele ja arvosta avioliittoa. Naisen halusta hän voi mennä avioon, mutta viihtyy suurimman osan ajastaan peleissä ja kaveriseurassa. Arestyypillä ei ole kykyä sitoutua perheeseen. Lapset ovat hänelle odottamattomia sattumuksia. Lapsensa hän vie heti pallopeleihin ja opettaa karkeaa ilmaisua ja kieltä.

Pelit tuovat tyydytystä Ares-ihmiselle koko elämän ajan. He saattavat kuolla varhain, koska vanhuus ja heikkous on heidän maailmassaan surkeutta. Kun voimat häviävät, häviää myös halu elää. Jotkut voivat elää pitkään nauttimalla muistelmien kirjoittamisesta.

Ares-tyypit tulevat herkästi kiduttajaksi ja kiusaajaksi. He saattavat joutua itsekin syntipukiksi, koska tekevät tekonsa ajattelematta. Usein ongelmana on myös liiallinen alkoholinkäyttö. Myös mustasukkaisuusdraamat ja taistelut arvoasemista kuuluvat tällaisen ihmisen elämään. Kehityksen yksi tie on itsekontrollin ja sivistyksen oppiminen. Toinen on löytää itsestään naisarkkityyppejä. Myös Hermes-arkkityyppi voi auttaa sosiaalisten tapojen saamisessa.


Hefaistos, arkkityyppi,

jossa torjuttu muunnetaan kauneudeksi

Hefaistos oli seppäjumala ja taitava esineiden tekijä. Samalla hän oli myös tulen ja ahjon jumala. Hän oli Heran ja Zeuksen poika. Jonkin perinteen mukaan Heran neitseellisesti aikaansaama. Kun lapsi osoittautui rumaksi ja rammaksi, äiti hylkäsi hänet. Hefaistos kosti tämän valmistamalla äidilleen lahjaksi valtaistuimen, johon tämä jäi kiinni. Hefaistos suostui vapauttamaan äitinsä vasta, kun hänet luvattiin ottaa takaisin Olympokselle. Toisen perinteen mukaan apuna käytettiin viinaa, jolloin Hefaistos humalassa vapautti äitinsä. Hefaistos varttui nymfien hoivissa. Hänen virallinen puolisonsa Afrodite. Rumin jumalista naitettiin kauneimmalle.

Vaikka Hefaistos olikin ruma, hän teki käsillään kaunista. Hän on luovuuden käsityötaidon ja yksinäisen, hylätyn taiteilijan arkkityyppi. Hän kasvaa sisäisesti luovuuden kautta, tekemällä käsillään kaunista Hän on myös rauhaa rakastava, kauniita naisia etäältä ihaileva sovittelija. Kun hän ei saanut haluamaansa naista, hän valmisti suomalaisen Ilmarisen tavoin naisen metallista. Tämä nainen oli Kreikassa Pandora. Hänen lippaassaan oli sekä kaikki hyvä että paha.

Hefaistos on haavoitettu, loukattu, eristynyt taiteilija. Hänen voimanaan ovat mielikuvat kauniista naisista, joita hän rakentaa kaikella tekemisellään. Kaikki kauneus on hänelle kunkin materian, olion luonnon, luonnollisuuden löytämistä. Siksi hänellä on samaa energiaa kuin Afroditella. Miehessä luovuus syntyy löytämällä sisäinen Afrodite. Hän rakentaa taiteessaan sisäistä sieluaan, psyykeä.  Muusa on Hefaistokselle Afrodite, mutta samalla oman psyyken symboli. Hefaistos paikkaa ja korjaa taiteellaan emotionaalisia haavojaan.

Hefaistostyyppisen ihmisen lapsuus on yleensä vaikea. Hän  on yleensä hylätty, epäsosiaalinen ja vetäytynyt omaan maailmaansa. Tällainen tilanne pakottaa hänet kehittämään omaehtoista voimaa ja ohjaa kiinnostuksen esineisiin. Esineistä tulee hänen elämänsä. Hän rakastaa taidettaan ja luomuksiaan. Nuoruudessaan hän kokee, ettei kuulu omaan perheeseensä. Hän kehittää oman mielikuvitusmaailman, jossa on myös keinot kiusaajiaan vastaan. Hän ei lähde taistelemaan, vaan vetäytyy erilleen.

Heifaistos-ihminen on työkeskeinen ja taitava käsistään. Työ on enemmän kuin status. Työ on hänelle olemuksen täyttymistä, osa hänen syvintä olemustaan.

Nainen on Hefaistostyypille jumala. Hänellä ei ole kykyä sosiaaliseen seurusteluun, tapaamisten järjestämiseen ja flirttiin. Hän jää katsomaan sivusta. Nainen on kuitenkin hänen inspiraation lähteensä ja voimansa. Jos Hefaistos onnistuu suhteen luomisessa, hän on uskollinen ja sitoutunut. Jos nainen toimii toisin, hän loukkaantuu syvästi. Usein hän järkytysten takia ei uskaltaudu uuteen suhteeseen.

Avioliitto olisi Hefaistokselle tärkeä, mutta se on ongelmallinen. Emotionaalinen eristäytymistaipumus on tekee avioelämän vaikeaksi. Suhteet voivat olla suhdetta kauniiseen objektiin (Afrodite), työkaveruussuhde Ateenetyyppiin tai suhdetta omaan sisäiseen naistyyppiin (Persefone). Yleensä hän ei kykene hoitamaan lapsiaan.

Hefaistoksen vaikeudet syntyvät emotionaalisesta raajarikkoisuudesta. Hän on irti realiteeteista. Hän saa harvoin tunnustusta ympäröivältä yhteisöltä, mistä syystä itsetunto on huono. Myös jatkuva riittämättömyyden ja kyvyttömyyden tunne on todennäköinen. Usein masennus, ylireagoinnit ja alkoholi ovat myös lisäämässä ongelmia.

Henkinen kasvu tapahtuu yleensä itsetuntemuksen kautta. Paras avustava arkkityyppinen hahmo voisi olla Hermes itsetuntemuksen ja kommunikaation lisääjänä. Kasvun voisi saada liikkeelle myös nainen, johon tutustumalla Hefaistostyyppi löytää itsensä. Mahdollista on myös yrittää luoda terapiassa uusi lapsuus hyljättynä  olemisen kokemuksen tilalle.


Dionysos ja Pan,

ekstaattisen elämän arkkityyppeinä

Pan-jumala ja Dionysos, viinin ja ekstaattisen elämän jumala liittyvät kreikkalaisessa perinteessä yhteen. Kumpikin edustavat ihmisessä olevaa vaistomaista, luonnollista eläinolemusta. Varsinaiseen olemukseen kuuluva on jumalallista. Ihmisen rikkauteen kuuluu myös hänen eläinolemuksensa.

Pan oli usein kuvattu sarvipäiseksi ja pukinjalkaiseksi. Seuralaisenaan hänellä oli pakantit ja nymfit. Hän on liitetty varsinkin kristillisessä perinteessä paholaiseen, joka vietti julmaa vietinomaista elämää. Lisäksi hän saattoi olla julma ja raaka sekä täynnä ei-sivistyksellisiä impulsseja. Paholaiseen liittyvät käsitteet, Lusifer ja Demoni viittaavat kuitenkin valontuojiin. Pan perinne tuo jumalallisen, luonnollisen valon ihmisille, kyvyn elää avoimesti hullun lailla, luottaa vaistomaiseen olemukseensa.

Samat piirteet usein liitetään myös Dionysokseen. Näiden jumalien tarinaperinteet sekoittuvat kreikkalaisessa tarustossa. Pan on Artemiksen tavoin vaarallinen kohdattavaksi. Pan aiheuttaa epärationaalia villiyttä.

Dionysos on jumalallinen hulluus meissä. Dionysos sanan alkuosa tarkoittaa jumalaa ja loppuosa (nysos) ilmeisesti vuorta.  Hän syntyi ensin Zeuksen ja Semelen poikana ja sitten toistuvasti kuoli ja syntyi uudelleen manalasta. Semele oli kuolevainen. Hän kuitenkin toivoi, että Zeus rakastelisi häntä kaikella voimallaan. Zeuksen salama silloin tappoi Semelen. Zeus otti lapsen itseensä ja tarjosi hänelle näin miehisen kohdun. Dionysos on näin myös miehestä syntynyt. Hänet kasvatettiin mustasukkaisen Heran rangaistuksen pelosta naisena nymfien joukossa. Väitetään, että Hera sai aikaan kuitenkin sen, että Dionysoksesta tuli hullu jumala.

Dionysos on rituaaleissa toistuvasti kärsivä ja kuoleva ja kuolleista heräävä jumala. Hänessä on nähty selvä yhteys Jeesusperinteeseen. Dionysos edustaa mysteerisiä impulsseja, alitajuntaa, jonka voima ilmenee vapaasti hurmioissa, intuitiivisessa löytämisessä. Hän oli Jeesuksen tavoin kipujen ja sairauksien mies. Hänessä kivut ja sairaudet hyväksyttiin osaksi elämää, osaksi jumalallista puhuttelua.

Dionysos eli naisten palvomana vuoristossa. Seremonioihin kuului rytmikästä musiikkia, orgioita ja ekstaattisia elämyksiä. Hän liikkui suuren villin naisjoukon kanssa. Naiset repivät eläimiä palasiksi ja söivät niitä raakana. Nämä seremonia-eläimet ilmeisesti edustivat Dionysosta, joka tapettiin ja syötiin rituaalisesti. Useissa kuvissa Dionysos nähdään pienenä lapsena, kuten Jeesuslapsi äitinsä sylissä.  Dionysos oli Jeesuksen tavoin itsensä uhriksi antanut jumala. Dionysos kuvataan myös parrakkaana miehenä nauttimassa viiniä. Hän oli aina lähellä luontoa ja naista.

Dionysoksen symboliset eläimet olivat härkä, pukki, vuohi, pantteri, leijona, leopardi, tiikeri, delfiini ja käärme. Kasveista häneen liittyivät ennen kaikkea viiniköynnös, tammi, viikuna ja mänty.

Monien tarinaperinteiden mukaan Dionysos liikkui mm. Egyptissä ja Intiassa ja opetti viininviljelyä. Kun Hera tavoitti hänet, teki hän hänet hulluksi. Hulluna Dionysos tappoi naisia ja lapsia. Suuri äitijumala Rhea puhdisti hänet kuitenkin syyllisyydestä ja teki papiksi. Dionysos pelasti  kuolevaisen, Ariadnen tämän tultua Theseuksen hylkäämäksi ja hulluksi ja otti hänet vaimokseen.  Zeus teki Ariadnesta kuolemattoman. Myös Ariadnen historiaan liittyy härkä. Hän oli kuningas Minoksen tytär ja auttoi Theseusta voittamaan Minotaurus hirviö. Hirviö oli syntynyt siitä, että Poseidon nostatti Minoksen vaimossa halun härkään. Härän ja ihmisnaisen yhtymisestä syntyi hirviö, joka oli puoleksi härkä, puoleksi ihminen. Hirviö oli Ariadnen velipuoli.

Dionysos haki Semelen, äitinsä manalasta. Semelestä tehtiin kuolematon ja häntä palvottiin kuun jumalattarena. Dionysos mursi myös manalan portit jatkuvan uudelleensyntymisen arkkityyppinä.

Apollo antoi Delfoissa temppelinsä Dionysokselle neljän kuukauden ajaksi vuodessa. Tästä paikasta muodostui kultivoituneempi Dionysoksen juhlinnan paikka. Sen mysteeriossa Dionysos synnytettiin kehtoon uudelleen.

Orfilaisessa perinteessä Dionysos revittiin palasiksi ja mustasukkaiset titaanit söivät hänet. Ateene pelasti sydämen ja Zeus herätti henkiin.

Dionysos on jumalanlapsen ja uudelleen syntymisen arkkityyppi. Unissa esiintyvä opettava lapsi on Dionysos, tai kristillisessä perinteessä Jeesus. Lapsi edustaa henkistä matkaa jumaluuteen. Samalla Dionysos on ego-minuuden tuhon symboli. Siinä ihminen syntyy jatkuvasti uudelleen hengestä. Henkinen persoona on henkiä, tunteita.  Dionysos on myös luovuuden ja hedelmällisyyden, manalaan matkaavan tietäjän, shamaanin arkkityyppi.

Dionysos on vailla pysyvää minuutta. Hänessä on samassa persoonassa sekä mies, että nainen. Hän on näin androgyyni, monisukupuoleinen, joka voi kokea maailman täydellisenä yksinkin. Arkkityyppinen unimaailma on Haades/Dionysoksen yhteistä rikasta mielikuvamaailmaa.

Dionysoksessa yhtyvät arkkityyppisen manalatodellisuuden luonteen mukaisesti kaikki vastakohdat. Villeys ja sivistynyt hiljaisuus ovat yhtä. Elämä on yhtä aikaa läsnä ja pois. Mies ja nainen ovat yhtä. Ekstaattinen hajoaminen on uudelleensyntymistä. Raakuus ja jumalainen viehättävyys ja hellyys ovat yhdessä. Herkkä kosketus on suunnatonta voimaa. Dionysos on myös vaeltaja-jumala. Hänellä ei ole pysyvää sijaa maanpäällä, ei työtä, ei persoonaa. Hän on hullu jumala.

Dionysos-tyyppinen ihminen on usein kasvatettu naisena. Hän on aistillinen kokija, jota tuoksut kiinnostavat. Hän on herkkä ja itkee helposti. Hän on kuitenkin itsellinen. Nuoruus on täynnä rakastumisia. Koulumenetys ei kiinnosta. Hän pukeutuu poikkeavasti. Ympäristö pitää häntä usein mielisairaana. Myös huumeet kiinnostavat.

Dionysostyyppi on olemukseltaan uskonnollinen ja häntä kiinnostavat papilliset tehtävät. Hän viihtyy erilaisissa vapaissa uskonnollisissa yhteisöissä ja harrastaa taiteita.

Dionysos-ihminen hakee aina naisseuraa. Äidit suojelevat näitä juopottelevia, mielisairaalloisia ja uskonnollisia lapsiaan läpi koko elämän. Dionysos-tyyppisen ihmisen naisrakkaudessa on aina mukana äititunteita. Seksuaalisuus on minuuden hukkaamista, ekstaattista yhdessä olemista. Aistillisuuden ja rakkauden ylistys kuuluvat Dionysoksen elämään.

Dionysos-tyyppi tuskin avioituu. Jos saa lapsia, hän tuskin huolehtii niistä. Pysyvän vahvan minuuden puute tekee hänet herkäksi ja naismaiseksi ja kriisialttiiksi nykyisenlaisessa yhteiskunnassa. Tilannetta ongelmoittaa se, että hän on usein narkomaani ja liikkuu psykoottisissa tiloissa.  Dionysos-tyyppinen ihminen  tarvitsee  elämäänsä selkeyttä. Tätä hän saa antamalla tarkkailevan, asioihin puuttumattoman syvemmän minuuden kasvaa.

 
Tehty Macilla

Arkkityyppien ymmärtämisestä

Arkkityyppeihin  voi tutustua  tarkemmin myös  testin laatijan kirjojen avulla.

Laajin esitys on kirjassa ’Totuus on unissa saduissa ja tarinoissa’. Arkkityypin käsitteen taustaa on selvitetty myös kirjassa ’Hengen kosketus’. Parisuhdeongelmia arkkityypein avulla on kuvattu kirjassa Lemmestä rakkauden rauhaan.