Koirat, heimokuningas, aivojen kaivelu ja sisäelinsoppa

Vapaa keskustelupalsta unien tulkinnalle

Valvojat: ilarim, olavi

Viesti
Julkaisija
Kärhö

Koirat, heimokuningas, aivojen kaivelu ja sisäelinsoppa

#1 ViestiKirjoittaja Kärhö » 28 Marras, 2015 15:04

Moi!

Olen 38-v nainen. Avioliitossa, yksi lapsi ja yksi koira.

Unessa usea tapahtuma liippasi lapsuuteni kodin paikkoihin. Luulisin että unen kuningas oli isäni. Aiemmin sinä iltana olin soittanut vanhemmilleni ja ajattelin soiton loppuessa, että joitain asioita jäi alitajuntaan painamaan mieltä, mutta en kerennyt niitä iltatoimien tuiskeessa pohtia, tunsin myös syyllisyyttä sellaisesta puhelun yksityiskohdasta, kun en ollut ihan tyytyväinen joululahjasta, jonka vanhempani olivat ostaneet lapselleni ja isäni tokaisi, että heitä se sitten vaikka roskiin.


Muistan unesta siitä lähtien kun oli koirajuoksukilpailut. Ennen lähtöä koirien tassunjälki painettiin saveen. Katsoin koiria ja jälkiä. Koirat lähtivät ja katosivat, lähdimme porukalla perään. Koiria ei enää näkynyt, mutta näyttelimme jonkinlaista loppurituaalia, minulla taisi olla suussa koiran hännän tapainen amuletti (mukana hevosen häntäjouhia), jota kunnioitettiin, asettamalla se esille. Rituaaliamme seurasi "heimokuninkaan" tapainen hahmo. Näin sivussa valkoisen muinaiskreikkalaisen naisen, kuin Venuksen patsaan pään, minkä suusta tuli ehkä valkoista narua. Ystäväni kuiskasi minulle jonkin sivistävän kirjan nimen, joka kertoi naisen muinaistarua ja mytologiaa. Kirjan nimi oli "Apilaa, uutteena". Maistelin mielessäni outoa nimeä.

Jatkoimme joukolla etenemistä, sukelsimme suomalaisessa järvessä, jossa oli raapivia koralleja ja outoja meriolentoja ehkä suuria merivuokkoja. Siitä menimme suomalaiseen metsään, joka kuitenkin oli viidakko, liu'uimme mustilla liaaneilla. Tulimme mäen juurelle, väkijoukko huokasi yhteen ääneen, että "se on kaatunut", ajattelin että puu, mutta se olikin lempipuutarhakukkani, kärhö, ja näin siitä juuren paloja, joita istutin sammalen ja karikkeen alle uusiksi kasveiksi. Juuret olivat hyväkuntoiset, mutta multaa oli huonosti. Aloin kiivetä jyrkkää mäkeä, sen päällä oli heimokuningas.

Aloin kaivaa kuninkaan takaraivosta eturaivoa kohti hänen aivojaan. Aivot muuttuivat mullaksi, jossa kiemurteli kastematoja. Kuningas istui hiljaa silmät kiinni ja antoi mylläämisen tapahtua. Silmiä lähentyessä aivojen sisuksista alkoi ilmestyä esiin valkoinen loinen, kuin lapamato. En pystynyt jatkamaan.

Silloin vuori alkoi sortua. Kuningas murtui paloiksi kuin maa-aines. Tipuin alas muiden joukkoon, kuninkaan sisäelinten lomassa. Alas oli muodostunut vihreä nestepyörre, missä me kaikki pyörimme läpi jostain. Tiesin, että selviän siitä, pahin oli ohi, kunhan pystyisin väistämään aivonpalat, silmät, sisäelimet ja loiset suussani, koska se oli niin vastenmielistä.

Heräsin rajuun yökkäysrefleksiin! Vaikka ei ole mahatautia tai närästystä, aivojen nieleminen vain oli niin oksettava ajatus. Ei ole tuollaistakaan kokemusta aiemmin ollut. Nauratti melkein. Mitä uni voisi kertoa?

Palaa sivulle “Unien tulkinnat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija