lähtö

Unien avaamista avoimen keskustelun avulla
Viesti
Julkaisija
hitsu
Viestit: 123
Liittynyt: 28 Joulu, 2007 22:38
Paikkakunta: Vääksy
Viesti:

lähtö

#1 ViestiKirjoittaja hitsu » 22 Huhti, 2008 9:31

Rasaittavan pitkä, näytelmällinen uni, kuin näytelmän jaksoihin jakautunut - valitettavasti.

Olin joutunut muuttamaan pois kotoa, kaikki ihmiset joutuivat muuttamaan pois kodeistaan, oli kuin kansainvaellus. Syytä muuttoon en tiennyt, se oli vain välttämättömyys, johon oli sopeuduttava.

Mietin, mitkä ovat tärkeitä asioita tilanteessa, jossa kaikki pitää jättää taaksensa. Tulin siihen tulokseen, että on kakasi tärkeää asiaa, valo ja vesi. Valo, että voi pimeässäkin, sähköttömissä oloissa vaeltaa ja ja vesi tietysti juomista varten.

Vaikka tilanne tuli nopeasti eteeni, niin olin kuitenkin siihen valmistautunut. Olin kehittänyt "kevytmetalli lyhdyn". Sen polttoainesäiliö oli tuettu jousien päälle (tästä ratkaisusta olin erityisen ylpeä), joten lämmön johtavuutta ei ollut nimeksikään. Siis laite oli paloturvallinen. Polttoaineena voi käyttää kaasua, muistaakseni ilmasta jotenkin erottuvaa happea tai vetyä. Ts jokaisella käyttäjällä oli polttoainetta ympärillään. Haa, ei kustannuksia, ei ympäristökuormitusta. Mutta erityisen tyytyväinen olin, että rakenne oli hyvin kevyt, myös vanhukset jaksoivat kuljettaa lyhtyjään mukaan. Tiesin, että jossain vaiheessa kaikki muu energia loppuu, mutta en sitä sisäistä tietoa kenellekään kertonut. Yritin vain vakuutella ihmisille, että huolehtisivat lyhdyistään joka tapauksessa hyvin.

Kuljimme isona kulkueena kuin valtaviin busseihin tai raitiovaunuyhdistelmiin. Vanhuksia ja vaivaisia oli paljon joukossa, kaikenlaisia avuntarvitsijoita. Paniikkia ei ollut, kuljimme toisiamme autellen monikerroksiseen kulkuneuvoon. Oli hyvin valoisaa, kuin monien aurinkojen täyttämä maa. Ihmisten vaatteet olivat hyvin puhdasvärisiä, vähän kuin valaisivia ja hohtavia. Ajattelin, että tällä kelillä ihmiset eivät välttämättä muistaisi huolehtia lyhdyistään, mutta omastani pidin huolta.

Mieheni kulki ihmisjoukossa kanssani. Hänkin kulki jotenkin vaivaisesti. Niinkuin olisi tulemassa kipeäksi. Ajattelin, että pian pääsemme matkaan, voi istua ja levähtää.

Matka kulki kuin erittäin kirkasvärisessä tunnelissa. Tunneli oli maalattu kuin maisema, hyvin helein vahvoin, naivistisin värein. Tunneliksi siellä oli raikas ilma, mitä suuresti ihmettelin. Kaiken jättämisestä huolimatta matkassa oli luottamuksen ilmapiiri.

Sitten tulimme jättiasemalle. Tiesin, että minun oli huolehdittava vesivarannoista. Menin hankkimaan Vichyä ja jotain vähän energisempää juomaa. Olin huoleton kun perustarpeet, vesi ja valo oli olemassa. Mieheni meni vessaan niinn kuin kaikki muutkin. Näin miesten puolelle. Mieheni oli kivuissaan pöntöllä, mutta uskoin kohtauksen menevän ohi. Uskoin, että se oli vain pitkän paikallaanolon seurausta. Näytti aivan siltä kuin poikani olisi ollut häntä auttamassa, vaikka hän ei muuten unessa esiintynytkään.

Uni loppui siihen, että emme olleet vielä palanneet kulkuvälineeseen, vaan odottelin miestäni pois. Olin hiukan huolissani hänestä, mutta olin vakuuttunut, että kun pääsisin hänen lähelleen, "taikoisin" kivun pois. Vaikka ihmisiä liikkui satoja asemalla, uskoin kovasti pääsevämme jatkamaan matkaa pian ja kaikki kyllä järjestyy, vaikka ponnistelujen kautta.

celadon
Viestit: 61
Liittynyt: 21 Huhti, 2008 12:13

#2 ViestiKirjoittaja celadon » 22 Huhti, 2008 20:30

ydinsanat jotka nousevat unesta pintaan ja mitä tuovat mieleeni..

matkallelähtö> ensivaikutelmana kuin kuvaukset juutalaisten kuljetuksista, nöyrinä, hiljaa, kohtaloonsa taipuneina sekoittuen tulevaisuuden , etenkin v.2012 ennustuksiin maapallon muutoksista, tänäaikana molemmat teemat esiintyvät medioissa yleisesti, voisin kuvitella tapahtuman joutuneen uneni ympäristöksi vastikään lukemastani, näkemästäni,kuulemistani asioista.

valo ja vesi> elämän edellytykset, perusturvallisuus kunnossa

lyhty> osittain kokisin keksintöuneksi, itse kun näen samantyylisiä keksintöjä silloin tällöin unissani, vaikkeivat ehkä niin toimisikaan.. mutta liittyisi mielestäni taas ympäristökysymyksiin ja henkiseen kasvuun jopa raamatun kuvaukseen " valvokaa ja pitäkää öljy lampuissa"
tässäkin turvallisuus korostuu...paloturvallinen> Henkinen kasvu on tärkeää mutta sen tulee tapahtua turvallisin välinein.

Tunnelma sadunomainen, unenomainen, yleisilmeeltään muutoksesta huolimatta valoisa, tapahtuu mitä tapahtuu, kaikki järjestyy..luottamus siihen että elämä kantaa kaikissa tilanteissa

miehen tilannetta miettisin ensisijaisesti oman maskuliinisen energiani kipuiluna..itsessäni koen maskuliinisen energiani sellaisena toimeenpanevana energiana, tässä unessa se puoli itsestäni joko ei vielä olisi kyennyt sulattamaan matkaa tai ei kykenisi vielä irtoipäästämään menneestä= kipukohtaus pöntöllä, mutta syvällä sisimmässäni tietäisin että kokonainen "minä" parantaisi , pystyisi parantamaan asiantilan ( ehkä liittyisi ainakin omalla kohdallani ihan konkreettisiiin energiahoitoihin joita silloin tällöin teen)

saaga
Viestit: 55
Liittynyt: 21 Huhti, 2008 5:54

#3 ViestiKirjoittaja saaga » 22 Huhti, 2008 20:49

Minulle nousi päällimmäiseksi unesta kevytmetallilyhty - keksintö.
Helpottamaan vanhusten elämää?

Pakolaisvirta nousi myös voimakkaasti unesta esille...onko päivän uutiset
aiheuttaneet huolta maailman menosta?

Valo ja vesi loivat uneen turvallista tunnelmaa. Värikäs; puhdistava uni.

Ulkopuolinen
Viestit: 106
Liittynyt: 20 Helmi, 2008 0:27

#4 ViestiKirjoittaja Ulkopuolinen » 22 Huhti, 2008 23:25

Minulle tuo kodista pois muutto edustaisi elämän muutoksia, niin sinä, kuin kaikki joutuvat aikuistumaan ja silloin valitsee omat elämänarvonsa, jotka kannattelevat muutoksessa. Mitkä arvosi on, vedestä ja valosta tulee mieleen terve maalaisjärki, joka kannattelee eteenpäin.

Tuntuu, että olisit sinut ympäristösi ja itsesi kanssa ja luotat tulevaan ja elämääsi. Vastuuntuntosi muista ihmistä on melko korostunutta. Kuitenkin se ei sinua ahdista, sillä unessa tunnelma olisi toinen, olisit voinut kulkea yksin, tuossa tilanteessa olisi ymmärrettävä pelätä tai ympäristö olisi voinut olla kaaoottinen, mutta se oli hyvinkin valoisa.

Mutta aivan kuin miehesi ei enää kuuluisi tähän muutokseen, miksi hän oli ainoa, joka voi huonosti? Onko se alitajuntasi keino kertoa, että jokin liitossanne ei ole tervettä ja se estää sinua kulkemasta omaa tietäsi, jota kaikki kuitenkin luonnollisesti kulkevat. Uskot, että kykenet auttamaan häntä eteenpäin ja saat kaiken kuntoon.

Toisaalta ehkä vain olet huolissasi hänestä, hänen voinnistaan tai jostakin.

olavi
Ylläpitäjä
Viestit: 3213
Liittynyt: 25 Kesä, 2005 22:46

#5 ViestiKirjoittaja olavi » 23 Huhti, 2008 11:46

Minulle uni herättää mielikuvia ihmisestä ikuisena vaeltajana. Elämänvaelluksemme lopullinen päämäärä on kuolema. Jotenkin koen, että unta hallitsee kuoleman liittyvät ajatukset ja mielikuvat. Liekö huolta tai pelkoa puolison tilasta. Olennaisena 'oppaana' perinteemme mukaan toimii valo ja valveilla olo. Jokaisella on hyvä olla oma valonsa, oma oivalluksensa, jonka viitoittamana kuljemme elämässä eteenpäin.
Minullekin huoli ympäristökysymyksistä nousee pintaan: kuinkahan kauan ihminen kestää maapallolla?
Henkilökohtaisempaa unientulkintapalvelua

hitsu
Viestit: 123
Liittynyt: 28 Joulu, 2007 22:38
Paikkakunta: Vääksy
Viesti:

#6 ViestiKirjoittaja hitsu » 24 Huhti, 2008 10:20

Hyvä Celadon, hyvin haarukoitu tuo sotateema. Juuri viikon sisään löytyi entisen kotini ullakolta äitini kirjoittamat päiväkirjat 30-luvulta. Erittäin yksityiskohtaista kerrontaa evakkoreissuista, neljän ensimmäisen lapsen syntymästä, ja elämän kovasta kamppailusta. Toisaalta päivittäisten asioiden vastaavat tapahtumat ovat sekoittuneet uneen. Vanhempani eivät kertoneet sota-ajasta, evakkoretkistä, eivätkä siitä orpoudesta ja tuskasta, mitä aikaan oli kuulunut. Olin sitä ihmetellytkin nuorena - heissä ei ollut sotakiihkoisuutta, eikä Karjala-takaisin menttaliteettia. En ole itse vielä lukenut päiväkirjoja, ajatellut kyllä.

Ajatellut myös sitä, että ne peilaavat aikaansa, heidän oman ajan tuntoja, omaa kehitysvaihetta. Vaikka hämärästi tiesin päiväkirjojen ja vuosikymmenen mittaisten rakkauskirjeiden olemassaolon, en itse niitä etsinyt. Olin jättänyt yksityisyyden vanhemmilleni, ehkö liiankin tarkkaan. Sehän jo lähentelee välinpitämättömyyttä, jos ei heidän historiaansa ymmärtänyt heidän eläessään kysellä. Ja nyt asia oli jo hautautunut mielen sopukoihin.

Varmaanikin myös jonkunasteinen turvallisuus on läsnä, myös osittain itseluottamus. Myös siinä mielessä, erityisesti siinä mielessä, että ei pidä itseään lillukan varsiin sotkeutujana. Kumma juttu, että tavallaan itsetunto peilaisi unissa!!!

Itseasiassa myös kumpikin ajatus pitää paikkansa sekä maskuliinisen energian kipuilu, tämä toimeenpanija minulla kyllä kipuilee. Se mikä pitäisi hyvän elämän kannalta pitäisi leikata irti. Kuinka kauan olenkaan jahkaillut, mutta sitä elämä on, välttämättömiä pakkojen ja oman tarpeiden välillä tasapainottelua.Totta on myös tuo huoli miehestä. Tyypillistä naisen myötäelämistä puolisonsa hyvinvoinnista. Sitä ei minun persoonalla muuksi muuteta - se pelko, huoli ja halu auttaa on ja pysyy.

Tämä vaeltajan ominaisuuskin on tosi. Kyllä minä pidän elämän vaelluksena. Enkä edes osaa sanoa, päättyykö se kuolemaan ainakaan pahassa mielessä. Vai onko kuolema taas jonkun uuden alku, ainakin onnellinen hetki vanhan lopettamisessa, irtipäästämisessä, tietysti nykyisyyden huolista myös eroon pääsemisessä.

Lyhdylle oli hyviä oivalluksia. Lyhty antoi unessa sisäistä kutinaa, tyydytystä, parasta minussa tunnetta.

On totta, että olen aina ollut huolissani maapallomme tuhoamisesta, enkä koko tämänpäivän elämäntapaa jaksa ymmärtää. En sitä, että kaikki on valjastettu nopean voiton tavoittelun, luonnonvarojen ja ihmisen voimien ryöväämiseen. Se ei tunnu kestävältä ja tämä tapa toimia vie mielestäni umpikujaan. Olen surullinen lasteni puolesta, olen surullinen eläinten puolesta, haluaisin että säilyisi terve vuorovaikutus ihanaan luontoon. Se on vertaansa vailla oleva uudistaja.

Olin edellinä iltana kokenut ison ilon. Kävelin kanavan rannalla auringon laskun aikaan. Päijänne oli vielä jäässä. Kanava sula. Oli peilityyntä. Puut piirtyivät kanavan veteen selvempinä kuin, miltä ne ilmassa näytti. Näytti kuin olisi ollut kirkas päivastoin maailma. Puut maan sisään ja lentämässä syvällä kanavassa. Tunsin huikaisevan onnentunteen. Olen saanut elää näin hienon hetken, kiitos elämä. Varmasti tämä oli selkeä tausta uneen.

Ulkopuolisella oli hyvä huomio, miksi mies oli ainoa, joka voi huonosti. Jäin miettimään sitä. Toisaalta edelleenkin mietin sitä valoa. Miksi oli niin valoista, asemallakin hirveän valoista. Ei varjoja, ei loisteputkivaloa, vaan auringonvalon kaltaista, täydellistä valoa, antavaa valoa, sellaista joka tuntui ravitsevan. Lyhtyni näyttivät hieman säälittäviltä siinä valossa, mutta kuitenkin tärkeiltä. Ehkä Olavi oli lähellä tätä oman oivalluksen valoa.

Kiitos ajatuksista, ajatteluttavat eteenpäin.

hitsu
Viestit: 123
Liittynyt: 28 Joulu, 2007 22:38
Paikkakunta: Vääksy
Viesti:

#7 ViestiKirjoittaja hitsu » 30 Huhti, 2008 9:41

Vielä kerran palaan uneeni. Mitä enemmän sitä mietin, on Olavin oivalluksessa entistä enemmän totta. Kuoleman portti on aina avoin. Ja se aihepiiri lähenee minua, kiehtoo, viekoittelee ja kutsuu. On oikein, että avoimen tietää, tunnistaa, kohtaa. Portin takana on helpompaa, on monta rakasta, on odottajia. Kummalista, miten toivon täyteiseksi katse muuttuu, kun katsoo sitä ovea, miten valo lisääntyy.

Elämä on erilaista kuoleman peilissä. Mikä on tärkeää, mikä vielä kannattaa tehdä, mihin ihmisiin kannattaa käyttää aikaansa, mitä minä vielä annan eläville. Kas siinä pointti. Eläviä hetkiä ei kannata haaskata, aika on rajallinen.

hitsu
Viestit: 123
Liittynyt: 28 Joulu, 2007 22:38
Paikkakunta: Vääksy
Viesti:

#8 ViestiKirjoittaja hitsu » 06 Touko, 2010 8:30

Joskus on hyvin terveellistä palata näihin vanhoihin uniin. Puoli vuotta tästä unestani mieheni sairastui vakavasti. Oli kamppailujen vuosi sairautta vastaan ja nyt on taas ollut hyvä jakso.

Vaikka en suoranaisesti usko enneuniin, niin jokin alitajunnassa tuo kyllä varoituksensa uniin. Oppisipa tuon läksyn - tosi vaikeaa.

Olen ennenkin sanonut, että palsta on hyvä siinä mielessäkin, että itse voi palata uniinsa ja sen tulkintoihin. Jotkut teidän toisten oivalluksista kirkastuvat minulle vasta ajan saatossa. Jos on laiska unipäiväkirjan pitäjä, tämä on hyvä korvike sille.


Palaa sivulle “Unientulkinta nettiryhmänä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija