kuokkavieraana

Unien avaamista avoimen keskustelun avulla
Viesti
Julkaisija
Ulkopuolinen
Viestit: 106
Liittynyt: 20 Helmi, 2008 0:27

kuokkavieraana

#1 ViestiKirjoittaja Ulkopuolinen » 07 Elo, 2008 9:02

Tämä uni oli kirjoitettava, sen verran poikkeava se on muihin uniini nähden.

Olin kaupungilla jonossa armeijan työntekijöille järjestettäviin kutsuihin, joka oli tarkoitettu työntekijöille. Minä en ollut työntekijä, mutta äitini sai kutsun eikä ollut enää elossa, joten katsoin oikeutetuksi käyttää lipun hyväkseni. Minulla oli omat lapseni ja nuorin veljeni mukana. Toinen veljeni oli saanut kutsun. Jännitin huomaavatko he mitään, ei pitäisi, koska työntekijöitä on ympäri Suomea kutsuttu. Jonossa sanoin veljelleni, että tämä on hieman outoa, minähän olen vielä pasifisti. Mutta ajattelin vain sitä ruokaa, jonka saisin.

Sisällä laitoin pojat ruokapöytään ja menin hakemaan juotavaa. Otin lasipullon, jossa oli limsaa. En saanut korkkia auki ja eräs mies auttoi minua. Korkki olikin puuta ja hajosi palasiksi, osa palasista jäi pulloon kiinni ja minua harmitti kovasti. Vieressä oli suklaata ja lakuja. Keräsin jokaiselle pojalle ja itselleni kaksi. Eräs nainen vieressä paheksui miehelleen asiaa ja olin hieman nolo, lopetin keräämisen ja menin vaivihkaa pöytää.

Kun istuiduin huomasin, että suurin osa ihmisistä oli poissa. Eräs nainen sanoi, että olemme paikalla väärään aikaan, tapahtuma alkaa kahdeksalta illalla eikä aamulla. Kuitenkin kun olimme tulleet sisälle ravintolaan oli ilta ja ihmisiä oli paikalla. Aika oli muuttunut.

Hämäännyin ja ajattelin, että näin kuuluisikin, koska minun ei kuuluisi sittenkään olla sittenkään olla paikalla, koska en kuuluisi joukkoon eikä ruoka saa olla ainoa merkitsevä asia.

hitsu
Viestit: 123
Liittynyt: 28 Joulu, 2007 22:38
Paikkakunta: Vääksy
Viesti:

#2 ViestiKirjoittaja hitsu » 11 Elo, 2008 9:32

Minulle itselleni tällainen uni olisi taistelua turhautumisen ja siitä tulevan syyllisyyden kanssa. Varsinkin silloin kun mukaan tulee joku toinen, joka arvioi tilannetta arvostellen, silloin on itselläni syyllisyys näkökohta esillä. Syyllistä olohan voi oikein hyvin kokea, oli siihen aihetta tai erityisesti niin, etttei kukaan toinen ymmärrä miksi. Onko se vaan se julman vaatelias yliminä, joka laittaa liiankin kanssa vaateita.

Tähän ainakin olen omassa unimaailmassani törmännyt. Se ääni, minulta vaativan minän ääni, sitäpä ei mikään tukahduta, järkipuhe, asioiden arvottaminen uudelleen, keskustelu, analysointi, eipä siihen oikein mitkään aseet kykene. Ei edes iän karttuminen, mikä pehmittää mieltä ja ruumista muuten....


Palaa sivulle “Unientulkinta nettiryhmänä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija