Ruumiista ja tietoisuudesta

Kirjoituksia ja pohdintoja unista ja elämästä
Viesti
Julkaisija
olavi
Ylläpitäjä
Viestit: 3213
Liittynyt: 25 Kesä, 2005 22:46

Ruumiista ja tietoisuudesta

#1 ViestiKirjoittaja olavi » 27 Loka, 2009 16:00

Olen lueskellut muitten töitten ohella Shapiron kirjaa 'Kehosi paljastaa mielesi'. Kirjassa on ihan hyviä ajatuksia, tutkimusviitteitä ja näkemyksiä siitä, miten ruumis ja mieli on oikeastaan sama asian tai saman asian eri puolet, harmikseni kirja käyttää ruumiin sijasta sanaa keho. Kielemme keho-sana ei mitenkään vastaa Englannin kielen body-sanaa. Samoin minua häiritsee kirjassa kirjan oman idean vastainen jatkuva erottelu ja kehon ja mielen välillä ja kehon mielen suhteitten pohtiminen toisiinsa vaikuttavina suhteina. Jotenkin ajattelumme on fiksoitunut vaikutusajatteluun ja syy-seuraussuhteitten pohdintaan. Emme silloin ymmärrä ilmiöitten olemusta. Kun ihminen tulee johonkin tilaan ei hän ala vaikuttaa tai harjoittaa vuorovaikutusta tilassa, vaan on heti kaiken sen kanssa, mitä tilassa on.
Olen pohtinut tätä ja ihmisen minuuden ongelmaa viimeisessä Psykoterapia-lehdessä tarkemmin.
Monet viimeaikaiset tutkimukset osoittaa, että ruumiimme reagoi asioihin ensin. Emme siis punastukaan häpeästä, vaan kun punastumme ymmärrämme häpeävämme. Tietoisuus ja ajattelu tuntemuksineen eli mielemme on vain yksi taso, jolla ruumiilliset ja kokemukset elämykset tulevat näkyville. Tuntemuksemme ja käsityksemme omasta ruumiistamme ja myös ympäristöstämme näkyvät suoraan ruumiin tason tapahtumina ns. neuropeptidien läsnäolona ko. asiaan liittyvissä ruumiinosissa. Ihmisen muistikaan ei ole näin vain aivoissa, vaan kaikkialla ruumiissa lihas- ja hermotoimintojen kykynä toimia erilaisissa tilanteissa. Se on muistia samassa mielessä kuin koira muistaa aikaisemmat tilanteet ja paikat ja osaa toimia siinä mielekkäällä tavalla. Ei siis ole erikseen jotain todellista olentomaista mieltä tai minää jossakin päin ruumista. Kuitenkin olemme kauhean kärkkäitä puolustamaan kaikkia tyhmiäkin tekojamme ja syyttämään virheitä muita niin kuin voisimme puolusteluilla voittaa jotain. Meissä nostaa päätään lapsuuden ego-minä, joka on herkkä loukkaantumaan ja kantamaan mukanaan kaikkia saamiaan hyviä palautteita ja kiitoksia. Tuosta egominästä on tullut ikään kuin olento sisällemme, vaikka se on olemassa vain muistoina, ruumiimme toimintavalmiuksina.
Takaisin kirjaan. Kirja kannattaa puutteistaan huolimatta lukea siksi, että tajuamme sen kautta hyvin konkreettisesti sairauksien olennaisia piirteitä ja niiden näkymistä myös tietoisuuden tasolla. Samalla on mahdollisuus tajuta, miten vahva tuo tietoisuuden osuus on olemisessamme ja ruumiin kaikissa toiminnoissa. Näin voidaan ymmärtää se mahdollisuus, minkä meissä oleva tietoisuus tarjoaa elämän ongelmien ratkaisuun, kuten idän perinteen lisäksi meillä mm. Antony De Mello ja Eckhart Tolle hyvin kuvaavat. Tietoisuus on meissä sitä meistä riippumatonta jumallista valoa, josta omakin uskontomme puhuu. Raamatun mukaan alussa luotiin valo. Kyse lienee juuri tietoisuuden valosta. Siinä valossa voimme nähdä oman tilamme ja pienet ongelmamme ikuisuuden näkökulmasta, kuten suomalainen sanonta unista kuvaa. Tietoisuuden valo loistaakin useinkin kirkkaimmillaan juuri silloin kun egomme nukkuu eikä pääse häiritsemään tietoisuuden selkeyttä.
Henkilökohtaisempaa unientulkintapalvelua

saaga
Viestit: 55
Liittynyt: 21 Huhti, 2008 5:54

#2 ViestiKirjoittaja saaga » 23 Marras, 2009 7:52

Mielenkiintoinen tuo Shapiron kirja - olen sitä lukemassa.
Kirja voi toimia hyvin käsikirjana - auttaa pääsemään ongelmien lähteille; siihen mistä torjutusta, käsittelemättömästä tunteesta jokin vaiva; kipu voisikin johtua.

Kirjassa käytetty keho- sana ei minua taasen häirinnyt, koen sen kauniimmaksi sanaksi kuin ruumis - puhutaanhan elävästä ihmisestä.

Puoskari
Viestit: 19
Liittynyt: 06 Maalis, 2006 10:10
Viesti:

Re: Ruumiista ja tietoisuudesta

#3 ViestiKirjoittaja Puoskari » 15 Joulu, 2009 9:14

olavi kirjoitti:

Ruumiimme reagoi asioihin ensin. Emme siis punastukaan häpeästä, vaan kun punastumme ymmärrämme häpeävämme. Tietoisuus ja ajattelu tuntemuksineen eli mielemme on vain yksi taso, jolla ruumiilliset ja kokemukset elämykset tulevat näkyville.


Ihmiskunnalla on outo hinku aina eritellä kaikkia asioita, tosin sehän kuuluu ihmisluontoon. Mutta siitä seuraa aina jos jonkinlaisia mielenkiintoisia "pilkunviilausmaisia" ilmiöitä, jostain syystä kun jotakin asiaa ruvetaan erittelemään (nyt vaikka ihmis-olentoa) päädytään sitten siihen, että ko. asia koostuu monista osa-kappaleista, no sehän on sinänsä ihan hyvä, asioita on helpompi ymmärtää erittelemällä sen ominaisuuksia jne. Mutta, sitten kun näistä erittelyistä tulee yleisesti hyväksytty tosiasia, rupeaa ilmenemään ongelmia.

esim. ihminen on eritelty osiin, on psyykettä ja kehoa ja sympaattista-ja parasympaattista hermostoa
UNOHDETAAN ETTÄ IHMINEN ON YKSI KOKONAISUUS, JOSSA KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN
sitten, kaikille eritellyille osa-alueille omistetaan kokonaisia tiedekuntia, jotka erittelevät asioita vielä pidemmälle, onhan näistä kaikista hyötynsä, mutta kuinka käy jos ei pystytä suhteuttamaan eri tiedekuntien välisiä väistämättömiä ristiriitoja esim. psykologia ja neurologia (ehkä huono esimerkki) vaikka molemmat saattaisivat olla oikeassa, ilmoille putkahtaa vaikka minkälaisia erikoistuneita koulukuntia ja kaikki riitelevät keskenään siitä missä elimessä on ihmisen todellisen olemuksen avain....

....kun se on koko ihmisruumis, psyykeinen päivineen :D
Jos lapselta kysytään onko ihminen mieli vai ruumis, tottakai se vastaa molemmat, koska asia on itsestään selvä.

Maailmassa on miljardi muutakin liiaallisesta erittelystä johtuvaa kummalista yleistä mielukuvaa ja harhaa....vaikka ihmiset ja eläimet.

Rock on Olavi, lisää hyviä aihioita pohdittaviksi kiitos :D
"Use the centrifugal force, luke" -Ben Kenobi


Palaa sivulle “Olavin palsta”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija