Tieteen harhoista unikuviin

Kirjoituksia ja pohdintoja unista ja elämästä
Viesti
Julkaisija
olavi
Ylläpitäjä
Viestit: 3213
Liittynyt: 25 Kesä, 2005 22:46

Tieteen harhoista unikuviin

#1 ViestiKirjoittaja olavi » 16 Maalis, 2016 18:28

Yleisesti hyväksytty havaintoteoriamme väittää, että näemme ympäristön aivoissa. Aivoista ei ole kuitenkaan koskaan löydetty kuvia. Sieltä on voitu hermoja ärsyttämällä yhdistää muistoihin ja kokemuksiin. Se ei kuitenkaan todista, että muistikuvat olisivat aivoissa. On paljon tiedemiehiä, jotka ovat uskaltaneet ajatella toisin. Nämä ovat todistaneet tuhansia vuosia vanhat havaintomallit todeksi. Havaitseminen on kykyämme ulottua ympäristöön ohi ruumiimme rajojen. Samalla tavalla, kun voimme käsillämme koskettaa ulkoista todellisuutta, voimme silmillämme tehdä samaa eli ’koskettaa', ulottua ruumiimme ulkopuolelle.

Unet ovat osoittaneet, että ympärillämme nähty todellisuus on meidän varsinainen todellisuutemme. Unissa katselemme itseämme ulkopuolisena maailmana. Uninäyt olemme me, eli meidän kokemusmaailmamme. Ympäristökokemuksemme on persoonamme perusominaisuus.

Emme näe maailmaa aivoissa, vaan tuolla ulkopuolellamme. Lapset luonnostaan tajuavat tämän. Tiede harhauttaa lapset kuvitelmaan, että silmien näkemä kuva hahmottuu aivoissa. Tiedekriitikko, arvostettu biologi ja tutkija Rubert Sheldrake esittää, että katse muodostaa kentän, jossa havainto syntyy. Voimme kuvitella sen samantyyppiseksi kuin sähkömagneettiset kentät, joissa liikutamme informaatiota. Katseen kentässä ympäröivä maailma ilmenee kolmiulotteisena kuvana. Ulkomaailma ei muutu vaikka käännämme katseemme. Aivojen ei tarvitse työstää uutta kuvaa, vaan näemme ulkoisen maailman suhteellisen pysyvänä, vaikka katsoisimme mihin suuntaan tahansa. Samalla koemme olevamme osa tuota erillisenä koettua todellisuutta. Aivot analysoivat valoaallot, jotka ovat katsekentän ’välittäjäaineita’. Tämän aivojen taidon avulla näemme ja käsitämme ympäröivän todellisuuden.

Muistimme on on myös noissa havaintokentissä. Niissä paikoissa, joissa olemme olleet elämämme aikana. Hermostomme ja aivomme ovat vain yhteys noihin kenttiin. Aivoista ei ole löydetty mitään muistijälkiä, vaikka aivotutkijat ovat käyttäneet niiden etsimiseen valtavat summat rahaa. On ollut mahdotonta löytää, koska aivoissa ei noita jälkiä ei ole. Sheldrake viittaa moniin tutkimuksiin, joilla voidaan osoittaa, että muisti on ympäröivässä maailmassa. Hän puhuu morffisesta kentästä, jossa kullekin olevalle on omalaatuinen muotojen kenttä. Sen yhteisen kentän kautta eläin- tai kasvilajin tai ihmisen oppima asia on pian muidenkin lajin yksilöiden taitona.

Ihminen on kaikkiallisuus. Olemme kaikki, mitä näemme ja koemme. Ihminen on kenttä, joka on kytkeytyneenä muiden, etenkin läheisten kenttiin. Tämä siksi, koska he osat osa visuaalista kenttäämme. Myös silloin, kun olemme tuhansien kilometrien päässä. Yhteyden tunne hallitsee myös siksi, että koko havaintokenttämme on yhteinen läheisten kanssa. Olemisemme on juurtunut samoihin tiloihin, kokemuksiin ja näkyihin. Yhteinen maailmankuva yhdistää.

Ehkä tästä syystä kuvaamme tilan käsitteellä mielentilaa, olotilaa, terveyden tilaa ja yleensä oloamme. Me olemme niitä tiloja, joissa olemme todellisuuskuvamme muodostaneet. Unissa nuo ympäröiviin tiloihin liittyvät muistot ovat mielentilamme kuvina. Olemme osa jokaista tapahtumaa, paikkaa ja havaintoa, joissa olemme olleet läsnä

Myös kansan ja koko ihmiskunnan yhteinen muistimme ja näin myös kaikki muistot ovat tietoisuutemme yhteisessä kollektiivisessa havaintokentässä. Siinä meillä kullakin on ikään kuin ’omaa muistitilaa’. Mielemme on noita olemisemme näyttämöitä, kenttiä, joihin hermostomme voi meidät yhdistää. Yhteinen tietoisuutemme on kokemamme maailma. Se on paikkoja: rakennuksia, teitä, kellareita, luolia, sokkeloita, meriä, vuoria, tähtiä. planeettoja, järviä, jokia, tapaamiamme ihmisiä, jne. Heideggerin mukaan ihminen on dasein, tuolla, ympärillään oleva. Tietoisuus ei ole pelkkä mysteeri jossain henkisessä maailmassa. Se on luomamme maailma ja maailmankuva, johon henkinen, kulttuurinen puolemme on ankkuroitunut. Olemme kenttiä kenttien verkostossa. Näkyvä maailma on yhteinen tapamme nähdä potentiaalinen todellisuus. Näkömätön todellisuus on kvanttifysiikan mukaan aaltomaisia potentiaalisia kenttiä. Ne voidaan tehdä näkyväksi laajentamalla havaintokykyämme. Taiteilijat ja heihin liitettyinä arkkitehdit laajentavat kykyämme nähdä luomalla rakennelmillaan ja kuvillaan uusia mielentiloja

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että näemme todellisuuden usein harhaisena. Jos näkeminen olisi pelkkä mekaaninen heijastus aivoissa, harhaa ei olisi. Harhanäyt voidaan ymmärtää katseemme, 'kosketustapamme' vääristymänä. Näkökenttämme on yksilöllisten kokemusten, ihmismielen ja kulttuurin muovaama. Siksi pystymme erittelemään havaintojamme. Samalla rajaamme pois suuren osan näkökenttää, koska emme ymmärrä sitä. Käsitteemme ja kokemuksemme rajaavat havaitsemaamme todellisuutta. Jiddu Krisnamurti väitti aikanaan, että ajattelumme ja käsitteemme estävät todellisuuden aidon näkemisen. Harha täyttää koko mielemme

Mielen harhat eivät ole vain aivotila, vaan koko todellisuuden hahmottamisen ongelma. Kvanttifysiikasta tiedämme, että joskus yhdessä olleet kvanttihiukkaset säilyttävät yhteyden. Niinpä voimme muistaa havainnot. Kun aivojen hermoratoja aktivoidaan, hermot palauttavat mieleen kentät, oikeastaan vievät meidät niihin kenttiin, joissa tapahtumat on koettu. Näin se vanha, esimerkiksi lapsuuden kokemusten rajoittama näkemisen harha, tilanteen tajuamisen harha, jää häiritsemään kykyämme katsella todellisuutta myös tällä hetkellä. Voimme tajuta uhkaavana sellaiset asiat ja tilanteet, jotka eivät ole todellinen uhka. Voimme ahdistua asioista, joissa joku toinen ei näe mitään ahdistavaa.

Unet ovat hyvä opas todellisuuteen. Unissa mielemme seikkailee mielleyhtymästä toiseen, ajasta ja paikasta toiseen. Vallitsevat tunnetilat aktivoivat ’muistipaikkojamme’ mielenjuolahduksina. Usein ohjaava tunne on paha mieli siitä, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Se voi olla esimerkiksi loukatuksi tuleminen. Tämä nostaa esille yhteyden työpaikkaan ja sen jälkeen moniin muihin tilanteisiin, jossa mieltämme on häirinnyt samantyyppinen asia. Unissa mielleyhtymät nostavat esille todennäköisiä paikkoja sen mukaan, mitkä eniten häiritsevät mielenrauhaa. Uni tuo esille ’riivaajamme’, sen todellisuuden käsittämisen tavan, joka saa loukkaantumaan. Ilman mielen kuvia menneisyydestä loukkaantumista ei tässä hetkessä tapahtuisi.

Unet tuovat esille näkemistämme ja kokemistamme häiritsevät harhamme. Unet paljastavat muistot, joissa harhaa tuottavat käsitteemme ja hahmottamisvirheemme ovat syntyneet. Unet auttavat näiden muistojen kautta tiedostamaan häiriöt, jotka estävät meitä elämästä aidompaa ja parempaa elämää. Jos jaksamme ottaa oppia unien esille nostamista virheistä ja myös oppia välttämään niitä. Voimme alkaa nähdä unia, joissa maailmankuvamme avartuu. Yleensä oppiminen lisää huomioivaa tietoisuutta, jossa selkeästi näemme menneisyyden harhan nousevan pintaan. Silloin ei enää tarvitse loukkaantua, vaan mielenrauhamme säilyy. Kun häiritsevä muisto sammuu, unimaailma pääsee tuottamaan uutta, mieltä rikastuttavaa todellisuutta suurilla unilla. Ne auttavat meitä kohti yhteistä tietoisuutta ja rakkaudellista suhdetta kaikkeen olevaan
Henkilökohtaisempaa unientulkintapalvelua

Palaa sivulle “Olavin palsta”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija