Mieheni kieltää näkevänsä unia

Tässä keskustellaan ihmisen mielen ongelmista ja mahdollisuuksista

Valvojat: ilarim, olavi

Viesti
Julkaisija
minä vain

Mieheni kieltää näkevänsä unia

#1 ViestiKirjoittaja minä vain » 25 Syys, 2007 22:28

Näillä sivuilla keskustellaan erilaisista unista ja niiden tulkinnoista. Ajattelinpa tuoda keskusteluun uudenkin näkökulman. Mieheni kieltää näkevänsä unia, eikä hän muista koskaan nähneensä unta. Jostain, varmaan näiltä sivuilta, luin että kaikki näkevät unia, mutta osa ei vain muista niistä mitään. Miehenikin näkee unia, koska olen monesti herännyt häneen puheeseensa tai huutoonsa kun hän näkee jotain painajaista.

Miehelleni on vaikeaa puhua ongelmistaan. Häntä kiusattiin koko kouluajan ja vasta viimeaikoina hän on alkanut hyvin hitaasti käsitellä noita asioita. Muitakin käsittelemättä jääneitä ongelmia on, kun hän on useiden vuosien ajan vain yrittänyt unohtaa kaiken ikävän. Hänessä on valtava määrä vihaa, surua ja katkeruutta patoutuneena. Olen huomannut että kun asioista on pystytty puhumaan, niin painajaisetkin ovat huomattavasti vähentyneet eli osa raskaasta taakasta on vihdoin pudonnut.

On mielenkiintoista että yrittämällä unohtaa ikävät asiat, hän on osittain kadottanut itsensä ja minuutensa. Hänen elämässään on vielä paljon masennusta ja päämäärättömyyttä, kun hän ei tiedä mitä tekisi kun ei tiedä mitä mieltä on. Olen koittanut selittää, että unistakin voisi löytyä apua arkipäivään, mutta on vaikeaa löytää oikeita sanoja jotka menisivät perille. Hän näkee ehkä niin kamalia unia ettei halua puhua niistä vaan haluaa unohtaa ne kun ei uskalla niitä käsitelläkään. Minä tietenkin saatan olla liian kärsimätön ja yritän nopeuttaa hänen parantumisprosessiaan liikaa, mutta kysyn silti teiltä muilta että miten voisin hienovaraisesti auttaa häntä löytämään itsensä? Tehtävä on vaikea, kun hän ei vielä täysin ymmärrä miksi hänen pitäisi tuntea itsensä paremmin ja että mitä se edes tarkoittaa. Hän ei halua keskustella aiheesta aktiivisesti vaan keskustelut syntyvät itsestään kun jokin aihe nousee pinnalle jonain hetkenä.

olavi
Ylläpitäjä
Viestit: 3215
Liittynyt: 25 Kesä, 2005 22:46

#2 ViestiKirjoittaja olavi » 28 Syys, 2007 12:07

Puolisoiden on vaikea kasvattaa, opettaa tai ohjata toisiaan. Tilanteeseen sisältyy lähes aina loukkausta. Tunteet ovat yksilöllisiä ja toinen ei voi niistä tietää mitään varmaa. Voisiko yleensäkään joku muu tietää paremmin toisen ongelmat kuin hän itse? Kun näkee kaverinsa kärsivän, voi vain kertoa sen, mistä on saanut itse apua. Voi myös innostaa toista kertomaan tuntemuksistaan. Pelkkä kertominen usein riittää oivallusten syntymiseen.
Ihmisestä on piilotajuista arvioiden mukaan noin 99 prosenttia. Asoiden saattaminen unien ja kertomisen avulla tietoiselle tasolle usein helpottaa.
Henkilökohtaisempaa unientulkintapalvelua

Keittiöpsykologi
Viestit: 57
Liittynyt: 20 Marras, 2007 17:32
Paikkakunta: Lahti

#3 ViestiKirjoittaja Keittiöpsykologi » 20 Marras, 2007 19:40

Jos miehelläsi on säännöllinen unirytmi, niin voi tosiaankin olla että hän ei muista unia. Unet muistaa yleensä vain jos niiden aikana herää, ja jos miehelläsi on sellainen unirytmi että hän herää silloin kun ei näe unta, niin ei hän niitä muistakaan.

Voit alkaa herättää miehesi aina kun hän puhuu unissaan, jää paremmin unet muistiin.

Dragon
Viestit: 49
Liittynyt: 03 Helmi, 2008 1:17
Paikkakunta: Helsinki

#4 ViestiKirjoittaja Dragon » 03 Helmi, 2008 1:58

Haa! Olen miettinyt pitkään tuota, kun jotkut väittää, etteivät näe unia. Varmaan se selitys on juuri siinä, että asiat, joita piilotajunta haluaa tuoda tietoisuuteen, ovat liian rajuja jälkimmäisen hyväksyttäväksi. Ihminenhän heräilee kyllä useita kertoja yössä, vaikkei sitäkään muistaisi. Siksi jotkut alkuyöstäkin nähdyt unet voivat jäädä mieleen.

Tänään aloin miettiä, voisiko tuo unien näkemättömyys johtua samasta kuin esim. matematiikan oppimisen vaikeus? Eli mieli ei pysty konkretisoimaan liian abstrakteja asioita? Ja miksi se ei pysty, siinäpä kysymys... todennäköisesti syy on joku samantapainen kuin tuossa aiempanakin veikkailin, että tietoinen minä on liian kaukana piilotajunnasta. :?:
Don't believe the lie your dragon needs slaying...

Ulkopuolinen
Viestit: 106
Liittynyt: 20 Helmi, 2008 0:27

#5 ViestiKirjoittaja Ulkopuolinen » 20 Helmi, 2008 0:45

Ei kaikki ihmiset muista uniaan. Minun mieheni ei muista tai ei näe unia. Olen joskus herättänyt hänen kesken unien ja ei hän ole kyennyt kertomaan yhtäkään untaan edes silloin.

En usko, että hän salailisi sitä minulta tai edes itseltään. Hän todellakin nukkuu hyvin säännöllistä ja rauhallista unta heräämättä kertaakaan ellei unta häiritä. Tosin jos lapsi itkee niin hän havahtuu siihen hyvin herkästi. Olen huomannut, että hänen unensa on hyvin kevyttä. Hän on täysin toimintakykyinen ja selkeä herätessään mihin kellonaikaan tahansa.

Avatar
Sarzu
Viestit: 3
Liittynyt: 11 Maalis, 2008 13:37
Paikkakunta: Uusimaa

#6 ViestiKirjoittaja Sarzu » 11 Maalis, 2008 13:44

voiko unen syvyydellä olla jotain tekemistä sen kanssa, että ei muista nähneensä mitään unta? Itsellä kun uni on aika "pinnallista", niin muistan lähes kaiken, mitä olen yöllä nähnyt. Mies taas nukkuu todella sikeästi, eikä myöskään muista nähneensä mitään unta, vaikka monesti saattaa unissaan huitoa ja potkia sekä saattaa olla aivan hiestä märkä.
Pimeys luo turvaa, valoisassa kaikki vain paljastuu. Aikuiset pitävät pimeästä. Siksi että, pimeässä kukaan ei näe mitä oikeasti teet.
- Deis

olavi
Ylläpitäjä
Viestit: 3215
Liittynyt: 25 Kesä, 2005 22:46

#7 ViestiKirjoittaja olavi » 12 Maalis, 2008 13:30

Kysymykseesi liittyen unen syvyyden määrittely on aika ongelmallinen. Joltakin kannalta REM- eli unennäkövaiheet unissa ovat aika syvää unta. Usein vain ne heräämistä lähellä olevat unet muistetaan ja siitä syntyy käsitys, että unia nähdään lähellä valvetilaa. Unijakso usein päättyy tuollaiseen REM-vaiheeseen ja siinä mielessä unia enimmäkseen nähdään ajallisesti määritellen lähellä heräämistä.
Ihmisten nukkumistavat ovat erilaisia. Jotkut näyttävät nukkuvan kuin 'tukki' ja heräävät nopeasti suoraan valvetilaan muistamatta unia, vaikka ovat niitä ehkä juuri nähneet. Unien unohtamisessa usein kyse on siitä, että heräämisen hetkellä ei yritetäkään palauttaa mieleen nähtyä unta. Jokin päivään liittyvä ajatus tai jopa ruumiin liike saa unohtamaan unen, jonka on juuri nähnyt. Herätyskellonsoitolla voi herättää itsensä myös sellaiseen aikaan, jolloin on unen sellaisessa vaiheessa, jossa ei ole unennäköä. Silloin unia ei voi helposti muistaa, koska unen ja heräämisen välillä on syvä uinumisjakso (ei-REM uni), jossa voi unohtua kaikki edellä koettu.
Henkilökohtaisempaa unientulkintapalvelua

Ramya

#8 ViestiKirjoittaja Ramya » 04 Tammi, 2010 10:23

The Wallet

As I walked home one freezing day, I stumbled on a wallet someone had lost in the street. I picked it up and looked inside to find some identification so I could call the owner. But the wallet contained only three dollars and a crumpled letter that looked as if it had been in there for years. The envelope was worn and the only thing that was legible on it was the return address. (world of warcraft power leveling)
I started to open the letter, hoping to find some clue. Then I saw the dateline -- 1924. The letter had been written almost sixty years earlier. It was written in a beautiful feminine handwriting, on powder-blue stationery with a little flower in the left-hand corner. It was a "Dear John"letter that told the recipient, whose name appeared to be Michael, that the writer could not see him any more because her mother forbade it. Even so, she wrote that she would always love him. It was signed Hannah.

It was a beautiful letter, but there was no way, except for the name Michael, to identify the owner. Maybe if I called information, the operator could find a phone listing for the address on the envelope. The operator suggested I speak with her supervisor, who hesitated for a moment, then said, "Well, there is a phone listing at that address, but I can't give you the number. " She said as a courtesy, she would call that number, explain my story and ask whoever answered if the person wanted her to connect me. Aion kina

I waited a few minutes and then the super-visor was back on the line. "I have a party who will speak with you. " I asked the woman on the other end of the line if she knew anyone by the name of Hannah. She gasped. " Oh! We bought this house from a family who had a daughter named Hannah. But that was thirty years ago!" "Would you know where that family could be located now?" I asked. "I remember that Hannah had to place her mother in a nursing home some years ago, "the woman said. "Maybe if you got in touch with them, they might be able to track down the daughter. "She gave me the name of the nursing home, and I called the number. The woman on the phone told me the old lady had passed away some years ago, but the nursing home did have a phone number for where the daughter might be living. I thanked the person at the nursing home and phoned the number she gave me. The woman who answered explained that Hannah herself was now living in a nursing home. This whole thing is stupid, I thought to myself. Why am I making such a big deal over finding the owner of a wallet that has only three dollars and a letter that is almost sixty years old?

Nevertheless, I called the nursing home in which Hannah was supposed to be living, and the man who answered the phone told me , "Yes, Hannah is staying with us. "Even though it was already 10 P. M. , I asked if I could come by to see her. "Well, "he said hesitatingly, "if you want to take a chance, she might be in the day room watching television. "

world of warcraft gold,I thanked him and drove over to the nursing home. The night nurse and a guard greeted me at the door. We went up to the third floor of the large building. In the day room, the nurse introduced me to Hannah. She was a sweet, silverhaired old-timer with a warm smile and a twinkle in her eyes. I told her about finding the wallet and showed her the letter. The second she saw the powder-blue envelope with that little flower on the left, she took a deep breath and said, "Young man, this letter was the last contact I ever had with Michael. "She looked away for a moment, deep in thought, and then said softly, "I loved him very much. But I was only sixteen at the time and my mother felt I was too young. Oh, he was so handsome. He looked like Sean Connery, the actor. "

"Yes, " she continued, "Michael Goldstein was a wonderful person. If you should find him, tell him I think of him often. And, " she hesitated for a moment, almost biting her lip, tears welled up in her eyes, "I never did marry. I guess no one ever matched up to Michael. . . "I thanked Hannah and said good-bye. I took the elevator to the first floor and as I stood by the door, the guard there asked, "Was the old lady able to help you?"I told him she had given me a lead. "At least I have a last name. But I think I'll let it go for a while. I spent almost the whole day trying to find the owner of this wallet. "I had taken out the wallet, which was a simple brown leather case with red lacing on the side. When the guard saw it, he said, "Hey, wait a minute! That's Mr. Goldstein's wallet. I'd know it anywhere with that bright red lacing. He 's always losing that wallet. I must have found it in the halls at least three times. " wow gold

 "Who's Mr. Goldstein?"I asked, as my hand began to shake. "He 's one of the old-timers on the eighth floor. That's Mike Goldstein's wallet for sure. He must have lost it on one of his walks. "I thanked the guard and quickly ran back to the nurse's office. I told her what the guard had said. We went back to the elevator and got on. I prayed that Mr. Goldstein would be up.

On the eighth floor, the floor nurse said, "I think he's still in the day room. He likes to read at night. He 's a darling old man. "We went to the only room that had any lights on, and there was a man reading a book. The nurse went over to him and asked if he had lost hiswallet. Mr. Goldstein looked up with surprise, put his hand in his back pocket and said, "Oh, it is missing. ""This kind gentleman found a wallet and we wondered if it could be yours. "I handed Mr. Goldstein the wallet, and the second he saw it, he smiled with relief and said, "Yes, that's it! It must have dropped out of my pocket this afternoon. I want to give you a reward. "

 "No, thank you, "I said. "But I have to tell you something. I read the letter in the hope of finding out who owned the wallet. "The smile on his face suddenly disappeared. "You read that letter?""Not only did I read it, I think I know where Hannah is. " ffxi gil

He suddenly grew pale. "Hannah?You know where she is?How is she?Is she still as pretty as she was?Please, please tell me, " he begged. "She's fine. . . just as pretty as when you knew her, " I said softly.

The old man smiled with anticipation and asked, "Could you tell me where she is?I want to call her tomorrow. "He grabbed my hand and said, "You know something, mister?I was so in love with that girl that when that letter came, my life literally ended. I never married. I guess I've always loved her. "

"Michael, " I said, "come with me. "We took the elevator down to the third floor. The hallways were darkened and only one or two little night lights lit our way to the day room, where Hannah was sitting alone, watching the television.

The nurse walked over to her. "Hannah, "she said softly, pointing to Michael, who was waiting with me in the doorway. "Do you know this man?"She adjusted her glasses, looked for a moment, but didn't say a word.

Michael said softly, almost in a whisper, "Hannah, it's Michael. Do you remember me?"She gasped. "Michael! I don't believe it! Michael! It's you! My Michael!"He walked slowly toward her, and they embraced. The nurse and I left with tears streaming down our faces. "See, "I said. "See how the good Lord works! If it's meant to be, it will be. "

world of warcraft power leveling, About three weeks later, I got a call at my office from the nursing home. "Can you break away on Sunday to attend a wedding?Michael and Hannah are going to tie the knot!"

Vieras

The Wallet

#9 ViestiKirjoittaja Vieras » 27 Syys, 2010 20:20

Ramyan sama teksti näyttää löytyvän monesta kymmenestä muustakin paikasta netissä.

jantsu
Viestit: 2
Liittynyt: 17 Syys, 2019 13:49

Re: Mieheni kieltää näkevänsä unia

#10 ViestiKirjoittaja jantsu » 23 Syys, 2019 14:36

minä vain kirjoitti:Näillä sivuilla keskustellaan erilaisista unista ja niiden tulkinnoista. Ajattelinpa tuoda keskusteluun uudenkin näkökulman. Mieheni kieltää näkevänsä unia, eikä hän muista koskaan nähneensä unta. Jostain, varmaan näiltä sivuilta, luin että kaikki näkevät unia, mutta osa ei vain muista niistä mitään. Miehenikin näkee unia, koska olen monesti herännyt häneen puheeseensa tai huutoonsa kun hän näkee jotain painajaista.

Miehelleni on vaikeaa puhua ongelmistaan. Häntä kiusattiin koko kouluajan ja vasta viimeaikoina hän on alkanut hyvin hitaasti käsitellä noita asioita. Muitakin käsittelemättä jääneitä ongelmia on, kun hän on useiden vuosien ajan vain yrittänyt unohtaa kaiken ikävän. Hänessä on valtava määrä vihaa, surua ja katkeruutta patoutuneena. Olen huomannut että kun asioista on pystytty puhumaan, niin painajaisetkin ovat huomattavasti vähentyneet eli osa raskaasta taakasta on vihdoin pudonnut.

On mielenkiintoista että yrittämällä unohtaa ikävät asiat, hän on osittain kadottanut itsensä ja minuutensa. Hänen elämässään on vielä paljon masennusta ja päämäärättömyyttä, kun hän ei tiedä mitä tekisi kun ei tiedä mitä mieltä on. Olen koittanut selittää, että unistakin voisi löytyä apua arkipäivään, mutta on vaikeaa löytää oikeita sanoja jotka menisivät perille. Hän näkee ehkä niin kamalia unia ettei halua puhua niistä vaan haluaa unohtaa ne kun ei uskalla niitä käsitelläkään. Minä tietenkin saatan olla liian kärsimätön ja yritän nopeuttaa hänen parantumisprosessiaan liikaa, mutta kysyn silti teiltä muilta että miten voisin hienovaraisesti auttaa häntä löytämään itsensä? Tehtävä on vaikea, kun hän ei vielä täysin ymmärrä miksi hänen pitäisi tuntea itsensä paremmin ja että mitä se edes tarkoittaa. Hän ei halua keskustella aiheesta aktiivisesti vaan keskustelut syntyvät itsestään kun jokin aihe nousee pinnalle jonain hetkenä.


Olet oikeassa, hänen tulisi kohdata nuo lapsuuden tapahtumat ja yrittää käsitellä ne. Patoamalla ja unohtamalla ne jonnekin mielen syövereihin, ne vaikuttavat koko loppuelämän ajan negatiivisesti. Surullista, kuinka moni ihminen toimii vastaavalla tavalla. Liekö monet ongelmista ja masennuksesta juuri tuollaisista asioista lähtöisin.


Palaa sivulle “Ihmisen mielen ongelmat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa